Maanantai...

Tää on niin tätä, oikein perusmaanantai taas tänään, hmph. Alla huonot yöunet, aikainen herätys, ja aamu muutenkin alkaa vähän niin ja näin. Nukahdan työmatkalla (kestää noin 15 min) bussiin ja melkein ajan oikean pysäkin ohi. Jään pois kiireellä ja unikuolaa suupielistä pyyhkien ja toivoen, etten sentään kuorsannut. Töissä sitä samaa samaa. Töiden jälkeen on niin väsy, etten jaksa ees lähteä urheilemaan, vaikka oon sopinut siitä kavereiden kanssa. Illalla kotona sit piristyn ja urakoin kukkalaukun virkkausosuuden loppuun, jippii saan kuin saankin sen tänään valmiiks!? Mahtavaa, ihanaa, tää korvaa kaikki päivän vastoinkäymiset!?! Pah, niinhän sitä luulis; kun alan sommitella vuoria ja kahvoja laukkuun, niin huomaan, että ei prkl, kahvat on ihan liian pienet. Sanailin ja manailin siinä sit pari minuuttia siihen tyyliin, ettei tätä suuta millään saippualla enää saa siistityks. Tarvii kyllä olla vähän tujumpaa ainetta siihen puuhaan. :)


Tän laukun kahvojen metsästys on ihan oma piiiitkä tarinansa, josta lyhyenä yhteenvetona mainittakoon vain, että hermot meni ja pakko oli tyytyä kompromissina noihin ruskeisiin muovikahvoihin. Haaveissa oli puiset litteät kahvinruskeat kahvat. Noi kuvan rottinkiset ei sovi mallin eikä värin puolesta tähän laukkuun, ja ne on muutenkin varattu toiseen kassiin. Mutta ne ois lähempänä oikeeta kokoa. Mulla menee ihan just sipuli koko tohon kukkahärpäkkään. Kun kaikki muu siinä on onnistunu niin hyvin, niin en tod. tyydy mihinkään melkein hyviin kompromissikahvoihin. Metsästys siis alkaa uudestaan...

Ja päivän lopullinen kruunaus, oikein piste iin päälle ja naula arkkuun: mies tuli kotiin ja kertoi heti ulko-ovella, ettei sit enää tartte ostaa kankaita Lielahden Eurokankaasta, kun se on palanut maan tasalle. Mies oli ollut veneellä käymässä ja sekä meno- että tulomatkalla juuttunut palosta johtuneeseen ruuhkaan, eli oli olosuhteiden pakosta oikein aitiopaikalla seuraamassa palotilannetta. Niinku Tampereella ei olis muutenkin pulaa kangaskaupoista. Ja kauheeta se on etenkin niille mukaville myyjille, joilta meni työpaikka. Siis se fyysinen ainakin, toivottavasti muista myymälöistä löytyy heille töitä.

Pakkohan tässä on piristyä, ettei menis koko viikko samaan ränniin. Siksipä päätin nyt aloittaa jo kauan suunnitelmissa olleen kolmiohuivin oliivinvihreästä Novitan Helenistä. Aattelin tehdä sen vasta lähempänä syksyä, mutta koska ilmat kuulemma taas kylmenee loppuviikkoa kohden, niin sama kai se on tehdä jo nyt. :) Langat ostin jo maaliskuussa Lauttasaaren tehtaanmyymälästä, vihdoinkin ne pääsee puikoille! Toi lanka on ihanan pehmeää ja just mun silmien väristä, ei voinut vastustaa, vaikka se onkin täyttää akryyliä. Ihanaa päästä neulomaan välillä, toi jatkuva virkkaaminen alko jo sapettaan suunnattomasti. Ja nyt pääsee mun kasin bambupyörötkin eka kertaa tositoimiin; kyllä tästä varmasti tulee ihan kiva viikko! :D