Virkkasin kokeeks pari mallitilkkua Putkiksista, niin että tietäis, millä koukulla sitä kannattaa virkata. Vihreä on kutosen ja valkoinen seiskan koukulla. Kutonen on periaatteessa liian pieni, koska jälki on tosi tiukkaa. Seiskalla taas tulee paljon pehmeempää ja joustavampaa pintaa. Mutta toisaalta; jos kerran aion tehdä laukun, niin eikös sit kannattaiskin tehdä vähän tiukempaa ja joustamattomampaa? Mä en kuitenkaan halua että kassi venyy käytössä, vaan sen pitäis olla aika napakkaa tavaraa. Eli varmaan sit valkkaan kutosen koukun. Huvittais alkaa tekeen noita Putkis-kasseja, kun sitä on tosi kiva ja nopee virkata, mutta toisaalta pitäis kyllä ekaks saada kukkalaukku valmiiks. Valintoja ja päätöksiä täynnä on tää elämä. :)
Kävin muuten tänään siellä Tullintorin pellavakaupassa (Pellavasoppi?) aikeenani hakea kotiin ne vihreät hahtuvakiekot. Joo, mä olen heikko... :) Ylläripylläri ja just mun tuuria, ettei se 30 prosentin alennus ollu enää voimassa. :/ No, syksyä varten mä oisin ne hankkinutkin, joten pitäkööt majaa siellä kaupassa, käyn ostamassa ne kesän lopuilla, jos vielä siltä tuntuu. Tarinan opetus on siis, että osta aina kun siltä tuntuu, aivot ja järkevyys narikkaan ja rahat tiskiin. Nih.
Ei onneks kovin paljon harmita noi hahtuvat, kun haaviin jäi samalta ostosreissulta jotain vielä kivempaa: ostaa päräytin sitten itelleni polkupyörän!!! :D Tässä toteutin tota älä-turhaan-mieti-vaan-osta-heti -periaatetta: ei mulla ollut suurempia aikomuksia hankkia pyörää just nyt, mutta kun eteen osu viime vuoden malli hyvään hintaan, niin en alkanu turhaan miettimään. Ja oon niiiiiin tyytyväinen! ;)
Se on tosi hieno ja katu-uskottava asvalttihybridipyörä, kevyt ku mikä ja ah niin kaunis! Miesten mallia tosin, mutta ei se munatanko siinä monta senttiä korkeammalla oo kuin naisten versiossa. Toivottavasti huomenna on hyvä ilma, niin voin polkasta tuon noin yhdeksän kilsan työmatkan uudella ratsullani. Kunnollinen kutsumanimi vielä uupuu, mutta eiköhän sekin asia järjesty pikapuoliin. :D
Onnea uudelle fillarille!! Tee vaan sillä kutosen puikolla se laukku jos vain kädet kestää! Mulla itselläni "liian tiukan" virkkaaminen saa sormet huutamaan hallelujaa ja tulee sellaisia punaisia helliä kohtia käsiin sinne mistä koukku tai lanka painaa. Mutta jos ei kärsi samaisesta vaivasta, niin tokikin napakka jälkin on laukussa parempi. Tai sitten vuoritettu laukku hiukan löysemmästä ;-) Innolla odotan tuon kukkalaukun valmistumista!
VastaaPoistaJoo taidan kyllä valita ton kutosen. Ja aion silti vuorittaa laukun, ihan vaan kaiken varalta. Onhan se tiukan virkkaaminen rankempaa, mut toisaalta; mieluummin mä kärsin virkatessa kuin että valmis laukku ei oiskaan kiva. Laastarit vaan hollille aina virkatessa. :D Ja kai mä sen kukkalaukun urakoin kuiteski loppuun ennen noiden Putkis-laukkujen aloittamista. :)
VastaaPoistaOlet kyllä melkoinen sissi, jos meinaat kutosella väkertää! Nostan kyllä hattua. Jos itse jaksaisin vuorittaa laukun, valitsisin ehdottomasti helpomman tien eli isomman puikon ja nopeammin edistyvän työn... Laiska mikä laiska ;) Innolla odotan, että pääsen näkemään työsi valmiina.
VastaaPoistaPitää vielä miettiä tota koukun kokoa. Kun en mä siitä mitään peltilaukkua halua, eikä mun ranteetkaan tykkää kauheen tiukasta vääntämisestä. Eli varmaan päädyn sittenkin isompaan koukkuun ja kunnon vuoriin. Masokismi ei koskaan oo ollut mun juttu, niin että jos ottais tänkin suhteen ihan löysin rantein, kirjaimellisesti. :D
VastaaPoistaOta rennosti. Voin sanoa, ettei ole kivaa, kun elimistö alkaa huutamaan tuskasta. Kunnon vuori vaan sinne sisälle, niin ei taatusti mikään tipu. Ai niin, hienoa työtä sen kukkalaukun kanssa. Kyllä sinä senkin valmiiksi saat!
VastaaPoista