Koruja ja koristenauhaa

Lauantaiaamu alkoi Tampereen Työväen Teatterin edessä TTT-kirpputorin aukeamista odotellessa. Aiempina vuosina tapahtuma on kuulemma ollut niin suosittu, että siellä on ollut kymmenien metrien jono odottamassa sisäänpääsyä. Siksi mä olinkin paikalla jo puoli tuntia ennen ovien avaamista, mutta jostain syystä tällä kertaa jonoa ei juurikaan ollut: olin kolmas henkilö paikalla. Porukkaa kyllä sitten kerääntyi jonoksi asti just ennen ovien avaamista, mutta ei sekään mikään älyttömän pitkä jono ollut. Kirpparilla oli myynnissä TTT:n vanhoja esiintymisasuja, kenkiä, laukkuja, asusteita, rekvisiittaa ja sitten kaikkea myyntiin lahjoitettua tavallista vaatetta ja tavaraa. Hinnat oli tosi halpoja; vaatteet maksoi 50 sentistä noin 8 euroon. Mun silmiin ei ainakaan osunut kalliimpia hintoja. Samovaarinkin ois saanut 8 eurolla. :)


Kuvassa mun löytöjäni teatterikirppikseltä. Luonnonvalkoiset tekohelmet, kaksi identtistä lasikivirintaneulaa ja ihana iso hiotusta lasista tehty rintarossi. Kaikki tietty täyttä rihkamaa, mutta kauniita! :) Ja nää kaikki maksoi yhteensä euron! Lisäksi ostin kirjan, paidan ja kymmenen metriä samettikoristenauhaa. Samettinauhasta maksoin 80 senttiä, ja yhteensä kulutin kirpparilla rahaa kokonaista 5 euroa. Että oliko halpaa. ;)

Iltapäivä menikin sit isosiskon iltapukua viimeistellessä. Sisko osallistuu toukokuun lopussa Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan tohtori- ja maisteripromootioon, ja siellä on sit niiiiiiin tiukat ohjesäännöt pukeutumiselle. Juhlallisuudet kestää monta päivää illallisineen ja tanssiaisineen, ja kaikkiin tapahtumiin on erilaiset pukuvaatimukset. Promootioaktissa maisteripromovendeilla pitää olla valkoinen ("vertaa kangasta A4-arkkiin. Jos puvun väri poikkeaa paperin väristä, se ei ole valkoinen"), täyspitkä ("puvun on yletyttävä peittämään nilkan ulkosyrjällä oleva kehräsluu") ja umpinainen ("hihojen on ulotuttava ranteisiin asti, käsineiden ja hihan välistä ei saa näkyä ihoa... Sopiva kaula-aukon koko löytyy klassisesta Chanel-jakusta") iltapuku ilman mitään koristeita, tanssiaisissa valkoinen avonainen iltapuku koristeilla, toisissa tanssiaisissa ei-valkoinen iltapuku jne. Pitää olla melkoinen garderobi siis, ja mistäpä sellaisen nyt äkkiä ja edullisesti hankkii. Vastaus: pikkusisko tekee. :D

Onneks muut vaatteet löytyy omasta takaa, mutta valkoinen avonainen iltapuku puuttui. Siitä muokkautuu jakun avulla myös tuo aktipäivänä vaadittava umpinainen iltapuku. ;) Sisko hankki kankaaksi tarkalleen A4-valkoista :) morsiussatiinia, ja pääsiäisenä mä sit surruuttelin puvun kasaan. Eilen tarvitsi tehdä vain loppusilaus, eli etsittiin kolmen naisen (äiti, sisko ja minä) voimin Tampereen käsityöliikkeistä sopivaa valkoista koristenauhaa empiretyyliseksi koristeeksi pukuun. Kauppahallin käsityöliike pelasti, mutta nauhan kiinnitys kesti sit noin kaks tuntia.


Ensin muovinen kimallekoristenauha piti liimata ja sit ommella satiininauhaan, joka sitten vuorostaan piti näkymättömin pienin pistoin kiinnittää pukuun. Hmm, tietty pistot ei oo kovin näkymättömiä just tossa kohtaa, josta oon kuvan napannut. Valmista tuli, ja puku istuu siskon päällä kuin valettu. Onhan se mittojen mukaan tehtykin, heh. :)


Ja koska puku matkustaa ahtaassa pukupussissa junalla Hesaan, niin lopulliset silitykset tehdään sit vasta siellä.

Eilisen illankin vietin Tampereen Työväen Teatterissa, tällä kertaa katsomassa Suomen hevonen -komediaa. Maria Aro oli aivan loistava mummona, ja käsitöitäkin lavalla tehtiin. Ja kuultiin varoittava tarina, kuinka voi käydä, jos unohtaa virkkuukoukun istuimelle... :D

Edit: Suurensin promootiopuvun kuvan kokoa.