Syystunnelma

Tangled Yoke Cardigan taisi tosiaan taannuttaa mun mielen syksyisiin väreihin. Tumman petroolin lisäksi olen nimittäin taas sotkeutunut ruskeaan ja oranssiin, vaikka kaiken järjen mukaan mun pitäis tällä hetkellä kylpeä erisävyisissä vihreissä hiirenkorvista ja varhaisista krookuksista haaveillen. Sen sijaan mä olen jostain syystä ympäröinyt itseni maanläheisillä ja tummilla sävyillä. Mun sisäinen kello taitaa jätättää useammalla kuukaudella...

Pudonneiden vaahteranlehtien loistoa löytyy tästä oranssista myssystä, joka tosin on jo saanut purkutuomion. Garnstudion ohjeessa ei ole vikaa, vaan ongelma on allekirjoittaneen käsialassa: nurjissa osuuksissa on ihan järkyttäviä railoja, nuhruja ja omituisia lankasotkuja. Mä en pysty sulattamaan tuollaista jälkeä, etenkin kun kaikki kuprut kun erottuu harvinaisen selkeästi juuri otsan kohdalla. Parasta on purkaa nöyrästi, koska noiden epätasaisuuksien ja takkujen takia myssy jäis kuitenkin käyttämättä hattuhyllylle ilkkumaan.

Käänteinen värimaailma näkyy myös sisustuksessa. Yleensä puen tässä vaiheessa vuotta sohvan puhtaan valkoiseen ja tyynyt kirkkaisiin kevään väreihin. Nyt kuitenkin mullan ja maan sävyt puskevat esiin myös olohuoneessa, osittain siksi, että teemme kodistamme pentuystävällisempää. Tää tarkoittaa paitsi turvallisempaa ympäristöä uteliaalle koiranpennulle myös siivoamisen kannalta huolettomampia materiaaleja.

Viimeisin tähän liittyvä projekti koskee sohvan irtopäällisiä. Valkoinen sohva kun ei ehkä ole paras vaihtoehto sisäsiistiksi opettelevan pennun löhöilypaikaksi. Sain kaverilta hälle tarpeettomiksi jääneet irtopäälliset, joiden violetti väri ei mua erityisemmin miellyttänyt. Eipä siis muuta kuin pesukoneeseen ja Dylonia perään. Simsalabim, nyt meillä on tummanruskea sohvan irtopäällinen, josta ei kuratassujen jäljet erotu. Kelpaa siis nuhjata ja peuhata, oli vuodenaika mikä tahansa!

Hyvää kannattaa odottaa

Ah tätä valoisuutta ja auringon pilkahduksia! Mieli virkistyy ja silmä kirkastuu kaiken loskan ja pimeyden jälkeen. Ja mitähän mä sitten neulon kevään lähestyessä: villatakkia tumman petroolin värisenä. Hmm, kun ei se talvi sitten koskaan tullutkaan, niin mä taisin eksyä takaisin syksyn värikartalle. :) Ei se mitn, voihan olla että ens kesänä kaivataan villan lämpöä, jos se talvi sitten tuliskin heinäkuussa. Kun ei mihinkään voi enää nykypäivänä luottaa, ilmatkin mitä sattuu ja nallekarkit maksaa ties mitä... (nyökyttää nutturaista päätään paheksuvana ja potkaisee keinutuoliin lisää vauhtia. :D)

Puikoilla siis Tangled Yoke Cardigan Novita Woolista, siitä syksyllä hamstratusta ja kauan Sitä Oikeaa mallia odottaneesta. Toivottavasti nyt tärppää ettei tarvii järjestää purkujuhlia, ne kun ois ennemminkin parkufestarit.

Kiitos vielä kaikille harmaata settiä kommenteeranneille. Sitähän meni ihminen ihan hämilleen, vaikken ees kaikkein kainoimmasta päästä olekaan, heh. Seuraavaa neitiä ei kuitenkaan voi liikaa ihastella, sillä se on ainakin mun silmissäni maailman suloisin olento. Saanko esitellä tulevan perheenjäsenemme:

Tämä pienenpieni kääpiömäyräkoiratyttö siis muuttaa meille muutaman viikon kuluttua. Me etsittiin Sitä Oikeaa pentua enemmän ja vähemmän aktiivisesti melko kauan, mutta hyvää kannattaakin odottaa. :) Lyhytkarvaisena versiona neiti tarvitsee Suomen ilmastossa hieman lämmikettä ulkoilua varten, joten erinäisiä puseroita ja takkeja pitänee alkaa tehtailemaan. Pentukokoiset neuleet on muuten loistavia kohteita yksittäisille lankakerille, joita nurkissa tuntuu pyörivän aina. Ja ei, jämäkerien tuhoaminen ei ole syy hankkia koira, se nyt vaan tulee bonuksena tuon vesselin ohella. :D

Äkkiänopeeta tukineulontaa

Malli: MarioMyssy by Jatta, Branching Out by Susan Pierce Lawrence ja tumput perinteisen mallin mukaan sävelletty.
Lanka: Novita Frendi, myssy 60 g, huivi 100 g, tumput 60 g.
Puikot: Myssy ja tumput 5,0 mm, huivissa 7,0 mm.
Huivin koko: 25 cm x 175 cm.

Kaipasin jotain tukiprojektia hitaasti etenevän Muirin kylkeen, ja Jatan MarioMyssy oli just sopiva. Neuloin myssyn muutamassa tunnissa heti kun Jatta julkaisi ohjeen maanantaina, ja sen valmistuttua aloin saman tien tehdä Branching Outia lopuista langoista. Huivi valmistui eilen illalla ja pingottui yön yli. Supernopea setti, jos ei oteta lukuun sitä, että tumput odotti seuraa noin kuusi vuotta...

Langat oon ostanut joskus 2000-luvun alussa, ja silloin tein siitä noi tumput ja ihan tavallisen kaulaliinan sileällä neuleella. Huivi oli kuitenkin ihan liian paksu ja rullautui rumasti; purkuun siis. Lanka reinkarnoitui myssyksi ja Branching Out -huiviksi, ja tumput tykkää kun ne sai taas kavereita. Joulun alla tehty heijastinpyöryläkin löysi vihdoin paikkansa myssyn kyljestä.

Jatan myssyohjeessa käsketään irvistämään mut en mie voi kun tää on niin kiva setti! Hymisen vaan hölmönä ja naamalla pysyy tämmönen muikea ilme. Muiks!

Salaisuus pinnan alla

Asiallinen musta perushame ja hillityt polvisukat, mitä mielenkiintoista näissä muka on?

No, eihän niissä mitään erityistä olekaan, mutta kun hieman nostaa helmaa niin johan alkaa mielenkiinto herätä ja silmät pullistua...

Ja kun oikein kunnolla leuhattaa helmat korviin niin TSÄDÄNG!!!

Mitäs siihen sanot, häh?!? Ei, juu vai vaarinhousut? :D

Koko hommahan sai alkunsa Raglanan organisoimasta Hirviöstä kaunottareksi -knitalongista, jonka ideana on loihtia lankavaraston rumista ankanpoikasista, jos nyt ei aivan kauneimpia joutsenia, niin jonkinlaisia kuikkia sentään. Eli siis karmeiksi koetuista langoista olis tarkoitus saada aikaiseksi jotain hienoa, käyttökelpoista tai edes siedettävää. Mun turhimmat lankakeräni olivat nämä punapilkoiksi ristimäni purkulangat, joista voi lukea enemmän postauksistani knitalongissa.

Koska lanka oli niin ällöä, päätin että siitä pitää tehdä jotain vähintään yhtä kamalaa, mutta kuitenkin mielellään käyttökelpoista. Pikkulikkana inhosin lyhytlahkeisia nirkkoreunaisia villahousujani yli kaiken, mutta myönnettävä on, että ne kyllä lämmitti mukavasti tarhan pihaleikeissä. Polvisukat+hame-yhdistelmän suosijana tuota lämmittävää tunnetta on välillä ollut kovakin ikävä syksyn ja talven viimoissa.

Siksipä aattelin että mitäs hittoa, tehdäänpäs noista punaisista murheenkryyneistä villahousut, ainakaan siellä hameen alla nyppyinen ja solmuinen neulepinta ei osu kenenkään arvostelevaan silmään. Niin, paitsi jos mä kaadun talviliukkailla, mutta sittenkin vaikutus on ehkä vain positiivinen: kukaan ei välittäis siitä että nolosti kippasin kumoon vaan ihmiset jäis suu auki tuijottaan että mitä tolla hullulla naisella on jalassa. Hyvä hämäys kiusallisessa pyllähtämistilanteessa siis. ;)

Malli: Garnstudion shortsiohje omin muokkauksin (sileää neuletta, pituus, röyhelöt), koko L. En tullut ajatelleeksi että vois löytyä ohjekin tämmöisiin vanhanaikaisiin nimettömiin, ja vasta äsken huomasin, että Knittyssähän semmoinen ois ollut valmiina. Ens kerralla sitten. ;)
Lanka: Kirpparipuserosta purettua 100-prosenttista villalankaa. Kamalaa höttöä kaikki 250 grammaa.
Puikot: 3,5 mm, silmukat päättelin virkkaamalla kjs-ketjuja 2,5 mm:n virkkuukoukulla.

Alkuasetelmista huolimatta (lapsuuden traumat, kamala lanka ja päätään pudisteleva mies, joka hokee "noi on ihan kamalat!") villiksistä tuli kuitenkin melkoisen nätit, vaikka itse sanonkin. Nää on semmoiset paremmat nimettömät pitseineen ja nauhoineen eikä mitkään kaurapuuronväriset vaippahousut, mikä siis on muistikuva niistä tarha-aikaisista vastaavista. Lisäkuvia tutusti Flickrissä.

Kyllä nyt kelpaa tepastella polvareissa ja hameessa läpi tuulten ja tuiskujen, eikä haittaa vaikka helmat vahingossa vähän nousiskin ja paljastais kanssakulkijoille vilahduksen punaista pitsiröyhelöä. ;)

Keväisiä

Tää toppi on jäänyt esittelemättä ja on ollut pitkään käyttämättäkin. Toppi on ollut nauhaa vaille valmis jo viime toukokuussa, mutta sitä ei oo tullut käytettyä Cavernin parina, koska samaa satiininauhaa ei meinannut saada mistään. Nauhaa löytyi lopulta joskus syksyllä, mutta setti tuntui liian hepsankeikkamaiselta ja vähän tätimäiseltäkin, eikä pelkkää kesäistä toppia huvittanut käyttää talven keskellä.

Malli: perustoppi omasta päästä; suorahko pötkö, jossa sopivassa suhteessa kavennuksia ja lisäyksiä istuvuuden parantamiseksi. Reunukset viimeistelty virkkaamalla.
Lanka: Dylonilla värjätty Novita Butterfly, 190 g.
Puikot ja virkkuukoukku: 3,5 mm.

Kunnes eilen tajusin yhdistää topin kauluspaitaan, joka on väriltään ihana mutta mitoitukseltaan ihan liian lyhyt. Tsädäng, molempien vaatekappaleiden ongelmat ratkesivat kerralla: kauluspaidan kanssa toppia voi pitää kylmemmilläkin säillä ja toppi taas kätkee alleen kauluspaidan liian lyhyen helman. Huippua!

Tässä vielä alkuperäinen parivaljakko. Cavern nostaa ryntäät edelleen melko anteliaasti etualalle, eh, mutta onneks toppi rajaa näkyvyyden maltilliseksi. Taitaa muuten jo olla pikkuhiljaa kevättä mielessä, kun vihreät värit pukkaa etualalle vaatekaapissa ja lankakorissakin päällimäisiks puskee orastavan ruohon ja koivun hiirenkorvien värisiä keriä. :)