Nyt se iski. Hääsuma nimittäin. Tänä kesänä on tiedossa kolmet polttarit ja ainakin kolmet häät, neljänsiinkin saattaa napsahtaa kutsu lähiaikoina. Phuuh. Putken aloittaa punaisen Hyrnan saava rakas kamuni lauantaina, ja kuinka ollakaan, mulle tuli taas kiire oman pukuni kanssa. Kangas ja malli on olleet selvillä jo ajat sitten, joten miks ihmeessä homma pitää jättää viime tippaan?! Ja miks mä innostuin pronssinvärisestä silkistäni niin paljon, että piti hullu päättää tehä pukuun sopivat korutkin ite?! Ja vuorokaudessahan oli 36 tuntia, eikö?
Puku on suht kuosissa, paitsi että piilovetoketju pitää vaihtaa pitempään (oi mikä riemu oli purkaa haurasta silkkiä ja 2 millin pituudella ommeltua tikkiä), helma päärmätä (käsin), ja keksiä mekkoon Se Jokin Juttu (joka varmaan vaatii vielä viimetipassa kirmausta Eurokankaaseen/Koskariin juuri ennen sulkemisaikaa torstai-iltana).Juu, eikä korutkaan oo valmiita. Parin tunnin ähräämisen jälkeen sain aikaiseks omalaatuisen toispuoleisen köynnösmäisen käädyn, joka on itsas ihaan jees, kunhan saisin sen tasapainotettua jotenkin järkevästi. Sit puuttuu vielä rannekoru (jota varten pitää hölkätä huomenna kiireellä Helmimereen käymään; kiinnityshelmet ja kullanvärinen vaijeri on loppu). Ja mä aattelin tehä vielä kenkiinkin pienet mätsäävät koristeet. Nyt alkaa tuntuun, että mä en todellakaan ole ajatellut näitä suuruudenhulluja suunnitelmia tehdessäni...
Lisäks lauantain morsian pyysi mua tekemään hälle morsiuslaukun punaisesta silkistä. Ajoissa ollaan siis tässäkin asiassa liikenteessä; mennään huomenna katsomaan mallia ja ostaan kangasta. Kiire, mikä se on? Kaiken pitäis olla valmista torstai-iltana (lue: pe-aamuun mennessä), koska perjantaina klo 16 auto suuntaa kohti hääpaikkakuntaa ja vuokramökkiä, eikä siellä oo enää ompelu- ja säätömahdollisuuksia. Ai niin, ja töissäkin pitäis käydä. Jaa miten niin mä yliarvioin resurssini, ja yöunihan on siis täysin yliarvostettua... Oivoi.
Sairausloma. Ehdottomasti. Juhannuksena saatu bronkiitti tai mahdollisesti nukutuksessa tehtävä hammasoperaatio. Ehkä jopa äkillinen vatsaflunssa, tai tarttuva poskiontelontulehdus. Mahdollisuuksia on.
VastaaPoistaVaro varasi ;)
Yöuni on todellakin yliarvostettua, puuh.. zzz..
VastaaPoistaKoeta nyt jaksaa! Tulee varmasti upea kokonaisuus ja perjantaina jo hymyilyttää :)
.k: Kävi mielessä, mutta ei pysty. Mut hei, mikä estää ottamasta koruvehkeitä töihin mukaan? (Ehkä työmoraali ja omatunto, ne pirulaiset...) :D
VastaaPoistaJatta: No niin tuntuu olevan, kun em. yöuni ei oo tullu silmään vieläkään (klo 3.40). Enkä mä voi ees hyödyntää tätä valvomista, kun korumateriaaleista olennaiset on loppu ja mä luulen, että syvässä unessa (epistä!) oleva mies saattais protestoida jos alkaisin jyristellä saumurilla tähän aikaa aamuyöstä. Tylsää. Mut oot varmaan ihan oikeessa siinä, että työ tekijäänsä kiittää ja viikonloppuna on hyvä mieli. Toivottavasti ei vaan oo liikaa univelkaa, ettei mee koko vihkiseremonia nukkuessa. ;)
Oi kuinka tutulta kuulostaa.....sitä saa oikein hyvä ahaa-elmyksiä ihan viime hetkellä ja nämähän on tietenkin pakko toteuttaa saman tien. Ja sit käy niin ylikierroksilla omista suunnitelmista ettei uni tule yöllä.
VastaaPoistaJos sinne mökille tulee sähköt niin voihan sinne roudata saumurin mukana.... ;)
Kuulostaa tutulta! Jotenkin ne parhaat ideat tulee aina, kun sitä aikaa ei ole niitä toteuttaa. Odotas vaan, kun ois monta viikkoa lomaa niin ideat ja inspikset katoaa kuin vesi Saharaan. :/
VastaaPoistaTosi kaunis väri toi pronssi, tykkään tällä hetkellä kovasti! Varmaan tulee ihana kokonaisuus:)
VastaaPoista*reps* tässä taas toteutuu lempi mietelauseeni...
VastaaPoistamiksi tehdä päivän paineessa sitä minkä voi tehdä yön paniikissa :)
Upean värinen puku tulossa.
heheeh, muistu ihan mieleen kun olin parhaan ystäväni kaasona. paljon tuli tehtyä kaikkea, kun halusin vielä ettei morsian(raskaana) joudu tekemään mitään. viimeset kaks viikkoo juoksin ku hullu enkä hetkeäkään rauhottunu, viimeset kolme - vai neljä, en muista - yötä valvoin. yllättäen sitä kuitenkin jakso häissä juhlia ;).
VastaaPoistapidät vaan mielessä että asioilla on taipumus järjestyä ni et rupee ressaamaan :).
niin, ja viettäkää hauskat häät!! (kannattaa myös harkita josko käyttäisit samaa pukua seuraavissakin häissä - vaikka eri koristeilla.. ;))
hih. mä meen kanssa ihan samaa rataa. sillä erotuksella, että en tällä hetkellä ehi itelle tekemään mitään, paitti ostelemaan kankaita ja lankoja..... mutta muille... "joo kyl mä voin, ei ongelmaa!" tule jo loma! odotan mielenkiinnolla sun asukokonaisuutta.
VastaaPoistaMarika: Mua valvotti paitsi suunnitelmat niin anopin keittämä hyvä kahvi, jota piti sitten juoda vielä myöhään illalla. Oma moka. En oo muuten varma onko mökissä sähköä. Tiedossa on siis mahdollisesti jännittäviä hetkiä suoristusraudan kanssa lähihuoltoaseman vessassa (kiireessä ennen kirkkoon juoksemista...) :P
VastaaPoistaPikku-Kettu: Niinpä, mun pää taitaa sit tyhjentyä neljän viikon päästä, kun loma alkaa. Naps vaan ja ideat katoo. Varmaan pitäis kirjoittaa jotain muistiin, niin ei ois aivan pihalla sitten kun aikaa ois vaikka lampaiden syödä. :)
Jaana: Kiitos luotosta, mäkin toivon että lopputulos on ihana (peukut pystyyn)! Kuva hieman vääristää, oikeasti kangas on tummemman oranssi. Tuossahan väri on melkein keltainen. Laitan paremmassa valossa otettuja kuvia sitten kun (jos?) puku valmistuu.
Muoriska: Hih, ton lauseen voisin vaikka tatuoida otsaani tällä hetkellä, niin totta se on. :D Ensi yötä odotellessa...
Huh huh, oletpas taas nakkeja itselles ottanut. Koita jaksaa :)
VastaaPoistaViettäkään oikein ihana hääjuhla lauantaina ja onnittele morsianta minunkin puolestani!
Sini: Kaasona olemisen ilot ja paineet on mulla edessä ensi kesänä, kun paras ystävä menee naimisiin. Voi jäädä yöunet väliin meikäläiseltäkin, kun haluan, että kaikki on perfect eikä hääparin tarvii stressata mistään.
VastaaPoistaAsioilla on taipumus järjestyä on itseasiassa mun epävirallinen motto, joka tekis nyt mieli vaihtaa muoriskan yöpaniikkiin. ;) Tarkoitus ois tosiaan valssata useampien häiden läpi tällä asulla, kun kaikissa ei kuitenkaan oo samat ihmiset vieraina. Seuraavat häät on jo viikon päästä näistä, eikä kyllä huvittais toistaa tätä ruljanssia ens viikolla eri puvun kanssa. Hui.
Mursuliina: Toi on niin tuttu lause, mäkin aina lupaan tehä vaikka pitäis joskus muistaa oman jaksamisen rajat. Siinä vaiheessa kun lupaa tehä jollekin toiselle jotain, niin homma yleensä tuntuu ihan palalta kakkua. Loppujen lopuks aika valuu käsistä ja omat projektit joutuu taka-alalle. Mut ton morsiamen laukun mä teen ihan mielelläni, enkä halua hänen tietävän, että täs ois joku kiire. Sillä on ihan tarpeeks stressattavaa kaiken mun häähumun kanssa. Kunhan nyt ehtis oman kolttunsa saamaan vielä valmiiks laukun jälkeen. Uhhuh. :P
Kylläpäs nyt meneekin päällekkäin: sillävälin kun mä sorvaan omaa vastaustani niin joku ehtii kommentoida. :)
VastaaPoistaKate: Ite mä oon pahin nakittajani, niin että ei oikein auttais valittaa. Ja kivaahan tää puuhailu on, vaikka vähän on ajasta pulaa. Onnittelut menee perille ja me pidämme varmasti kivvaa!
Been there, done that.
VastaaPoistaTsemppiä!
Kuulostaapa jotenkin tutulta... ei muuta kuin etiäpäin, sano mummo lumessa! Pikkupaineessa saa ihmeen paljon aikaan.
VastaaPoistaHei, ai sou nou tö fiiling! Olin eilen puol 2 saakka ylhäällä tekemässä pitsihuivia itselleni lauantaisiin häihin. Enää yksi mallikerta ja pingotus jäljellä! Taidan ehtiä! Tsemppiä sullekin, kauniit on tulossa taas.
VastaaPoistaMarsvin
Tsemppiä loppukiriin! Ja tuttuja on nuo fiilikset ja kiireet täälläkin!
VastaaPoistaHyrna ja slipari on muuten tosi upeita! Vähän sä osaat tehdä ihania töitä!
Tsemppiä vaan ja laitahan sitten valmiista tuotoksista reilusti kuvia meille ihailtavaksi!
VastaaPoistaLappis: Kiitos tsempityksestä, loppukiri lähestyy... :)
VastaaPoistaElli: Kiireestä johtuva paine on kyllä paras motivaattori, ehdottomasti. Toivottavasti ei ihan tota lunta tulis kuitenkaan taivaalta, ettei tarvii alkaa ens yönä neulomaan asuun mätsääviä villasukkia. :P Kuvaannollisesti tää mummeli kyllä porskuttaa jo hyvää matkaa kinosten keskellä. :)
Marsvin: Hienoa että sulla on proggis jo noin pitkällä, jei! Mulla on hommat vielä vähän vaiheessa, mut nyt alkaa tuntuun jo siltä, ettei mun tarvii pitää pukua kasassa hakaneulojen avulla ja että saan jopa nukkua ennen häitä. :D
Stricker: Voi kiitos, vaikka kyllä mun töiden joukkoon mahtuu mörvelöitäkin. Ne aina ailloin tällöin muistuttelee, että ylpeys käy lankeemuksen edellä. ;)
Helena: Laitan kuvia heti kun on jotain näytettävää. Paremmat potretit tulee varmaan otettua sitten vasta häissä, joten viimeistään ensi viikolla on valmis setti blogissa esillä.
Tekemistä sinulla riittää, mutta luulen, että vaivannäkö palkitaan, ainakin kehuilla. Mikäs sen ihanampaa kuultavaa kuin se, että joku kehuu pukua tai morsiamen laukkua tai hienoja pukuun sopivia koruja. Voipahan sitten ylpeänä sanoa, että ne ovat itse vaivalla tehtyjä. Ja juhlimisen tohinassa sitä sitten unohtaa muutamat valvotut yöt ja stressipäivät.
VastaaPoistaTsemppiä ahertamiseen!