Jotain punaista

Malli: Hyrna Herborgar, Sigridur Halldórsdóttir: Three-cornered and Long Shawls.
Lanka: Wetterhoffin Sivilla, 83 g.
Puikot: 3,5 mm.
Virkkuukoukku silmukoiden päättelyssä: 2,5 mm
Koko: n. 65 cm x 115 cm.

Rakas ystävä vaihtaa siviilisäätynsä neidistä rouvaan viikko juhannuksen jälkeen. Halusin antaa hääparille yhteisen listalta valitun lahjan lisäksi frendulleni jotain henkilökohtaista, ja päädyin itsetehtyyn pitsihuiviin. Punainen on yksi morsmaikun lempiväreistä, joten valkkasin langaksi lämpimän punaista silkkivillaa. Hyrna Herborgar oli selkeä valinta malliksi jo aikaa sitten. Lopputulos tästä yhdistelmästä on ihan sellainen kuin pitikin, vaikka puoli milliä isommat puikot ei välttämättä ois ollu huono valinta.

Eka hyrna oli kiva ja mielenkiintoinen neuloa, mutta tän kohdalla neulekaaviot ja tuplalangankierrot alko puuduttaan jo ennen puoliväliä. Sitten tein vielä ison ja näkyvän mokan, jonka huomasin ihan liian myöhään, ja jouduin purkaan 12 kerrosta. Niihin kerroksiin mahtui monta silmukkaa ja muutamia kirosanoja. Viimeiset kerrokset tuntuikin sitten jo ihan tuskalta, rannekin alko valitteleen väsymystä, mikä kyllä saattoi olla jotain psykosomaattista johtuen pikkuhiljaa kehittyneestä antipatiasta huivia kohtaan. Seuraava hyrna saa kyllä odottaa jonkin aikaa, nyt ei ihan heti huvita tehä kolmatta samanlaista.

Tuulinen päivä sopii hyvin pitsihuivin kuvaukseen, etenkin silloin, kun joutuu kuvaamaan yksin. Sopivan leppoisat puuskat leyhyttelee huivia eläväisesti linssin edessä, eikä tarvii kuin painaa laukaisijaa sopivassa kohdassa. Naps!

Varjokuva on melkein kauniimpi kuin oikea huivi. Herkkää on. Huomenna tää lähtee Porvooseen meren rannalle ja palaa linjoille jälleen alkuviikosta. Hyvää juhannusta kaikille!