Siis ihan helposti ehtii!

Nyt se iski. Hääsuma nimittäin. Tänä kesänä on tiedossa kolmet polttarit ja ainakin kolmet häät, neljänsiinkin saattaa napsahtaa kutsu lähiaikoina. Phuuh. Putken aloittaa punaisen Hyrnan saava rakas kamuni lauantaina, ja kuinka ollakaan, mulle tuli taas kiire oman pukuni kanssa. Kangas ja malli on olleet selvillä jo ajat sitten, joten miks ihmeessä homma pitää jättää viime tippaan?! Ja miks mä innostuin pronssinvärisestä silkistäni niin paljon, että piti hullu päättää tehä pukuun sopivat korutkin ite?! Ja vuorokaudessahan oli 36 tuntia, eikö?

Puku on suht kuosissa, paitsi että piilovetoketju pitää vaihtaa pitempään (oi mikä riemu oli purkaa haurasta silkkiä ja 2 millin pituudella ommeltua tikkiä), helma päärmätä (käsin), ja keksiä mekkoon Se Jokin Juttu (joka varmaan vaatii vielä viimetipassa kirmausta Eurokankaaseen/Koskariin juuri ennen sulkemisaikaa torstai-iltana).

Juu, eikä korutkaan oo valmiita. Parin tunnin ähräämisen jälkeen sain aikaiseks omalaatuisen toispuoleisen köynnösmäisen käädyn, joka on itsas ihaan jees, kunhan saisin sen tasapainotettua jotenkin järkevästi. Sit puuttuu vielä rannekoru (jota varten pitää hölkätä huomenna kiireellä Helmimereen käymään; kiinnityshelmet ja kullanvärinen vaijeri on loppu). Ja mä aattelin tehä vielä kenkiinkin pienet mätsäävät koristeet. Nyt alkaa tuntuun, että mä en todellakaan ole ajatellut näitä suuruudenhulluja suunnitelmia tehdessäni...

Lisäks lauantain morsian pyysi mua tekemään hälle morsiuslaukun punaisesta silkistä. Ajoissa ollaan siis tässäkin asiassa liikenteessä; mennään huomenna katsomaan mallia ja ostaan kangasta. Kiire, mikä se on? Kaiken pitäis olla valmista torstai-iltana (lue: pe-aamuun mennessä), koska perjantaina klo 16 auto suuntaa kohti hääpaikkakuntaa ja vuokramökkiä, eikä siellä oo enää ompelu- ja säätömahdollisuuksia. Ai niin, ja töissäkin pitäis käydä. Jaa miten niin mä yliarvioin resurssini, ja yöunihan on siis täysin yliarvostettua... Oivoi.

Jotain punaista

Malli: Hyrna Herborgar, Sigridur Halldórsdóttir: Three-cornered and Long Shawls.
Lanka: Wetterhoffin Sivilla, 83 g.
Puikot: 3,5 mm.
Virkkuukoukku silmukoiden päättelyssä: 2,5 mm
Koko: n. 65 cm x 115 cm.

Rakas ystävä vaihtaa siviilisäätynsä neidistä rouvaan viikko juhannuksen jälkeen. Halusin antaa hääparille yhteisen listalta valitun lahjan lisäksi frendulleni jotain henkilökohtaista, ja päädyin itsetehtyyn pitsihuiviin. Punainen on yksi morsmaikun lempiväreistä, joten valkkasin langaksi lämpimän punaista silkkivillaa. Hyrna Herborgar oli selkeä valinta malliksi jo aikaa sitten. Lopputulos tästä yhdistelmästä on ihan sellainen kuin pitikin, vaikka puoli milliä isommat puikot ei välttämättä ois ollu huono valinta.

Eka hyrna oli kiva ja mielenkiintoinen neuloa, mutta tän kohdalla neulekaaviot ja tuplalangankierrot alko puuduttaan jo ennen puoliväliä. Sitten tein vielä ison ja näkyvän mokan, jonka huomasin ihan liian myöhään, ja jouduin purkaan 12 kerrosta. Niihin kerroksiin mahtui monta silmukkaa ja muutamia kirosanoja. Viimeiset kerrokset tuntuikin sitten jo ihan tuskalta, rannekin alko valitteleen väsymystä, mikä kyllä saattoi olla jotain psykosomaattista johtuen pikkuhiljaa kehittyneestä antipatiasta huivia kohtaan. Seuraava hyrna saa kyllä odottaa jonkin aikaa, nyt ei ihan heti huvita tehä kolmatta samanlaista.

Tuulinen päivä sopii hyvin pitsihuivin kuvaukseen, etenkin silloin, kun joutuu kuvaamaan yksin. Sopivan leppoisat puuskat leyhyttelee huivia eläväisesti linssin edessä, eikä tarvii kuin painaa laukaisijaa sopivassa kohdassa. Naps!

Varjokuva on melkein kauniimpi kuin oikea huivi. Herkkää on. Huomenna tää lähtee Porvooseen meren rannalle ja palaa linjoille jälleen alkuviikosta. Hyvää juhannusta kaikille!

Mon petit ami

(Mun pitää varmaan alkaa kuljettaan Marianne-karkkipussia vakiorekvisiittana tän sliparin kanssa ja lallattaa mainoksen tunnaribiisiä... :D)

Malli: Inspiroitunut Jatan ja Eunnyn huikeista slipovereista, mittojen lähtökohtia otettu Eunnyn ohjeesta. Ajatus tästä mallineuleesta lähti Katien ja Katen upeista paidoista.
Lanka: Novita Tennessee, punaista 250 g ja valkoista 150 g.
Puikot: Resorissa 2,5 mm ja kuvioneuleessa 3,5 mm.

Se on ny valmis! Nih! Tomera on olo kun homma on vihdosta viimein pulkassa. Eikä ees menny ihan reisille, vaikka epätoivo jossain välissä meinaskin iskee. Edelleen oon sitä mieltä, että sliparin pitäis olla 5-7 cm pidempi. En silti ala neulomaan resoriin lisää pituutta, koska lisämitta pitäis saada nimenomaan kuvioneuleosuuteen. Enkä kyllä ala steekkaan neuletta poikkisuunnassa tehdäkseni keskiosaan lisää... (sori vaan Tarja, ei menny sun ehdotus läpi!) :D

Herringbone-mallineule oli hauska ja nopea tehdä, koska jokainen kerros neulottiin vain yhdellä värillä. Kirjoneulemaisuus tulee edellisen kerroksen nostetuista silmukoista, eli tässä mallineuleessa ei tarvii vekslata useamman langan kanssa yhtä aikaa. Mallineuleen ohje löytyy ainakin Neuleet-kirjasta (Weilin + Göös, vuodelta 1983 tai jotain, kirjastoista löytyy). Mulla oli hieman ongelmia saada mallineuleen kerrosluvut järkeviksi; tiheys nimittäin oli jotain 26 s/48 krs=10 cm. En kyllä tajua itteeni, muut tällä kuviolla neuloneet on nimittäin raportoineet ihan tavallisia lukuja tyyliin 30 krs=10 cm. Ei se mitn, tulihan sitä näinkin valmista, vaikkakin vähän hitaammin ja isolla säätämisellä.

Sivuihin tein Eunnyn Deep V Argyle Vestistä apinoidut feikkisaumat nostetuiden silmukoiden avulla. Slipari on muotoon neulottu, sivuraitojen vieressä voi nähdä mallikuvion kavennus- ja levennyskohdat.

Olen tyytyväinen, tää tulee ehdottomasti käyttöön! Mies ehdotti, että tekisin seuraks valkoisen tennishenkisen vekkihameen. Vois olla toteuttamiskelpoinen idea, vai muistuttaisinkohan mä sit jo liikaa Marianne-mainoksen karkkia hameineen... :P

Ostospostaus

Nyt seuraa ripittäytyminen parin viime viikon Visa-laskun kasvattamisesta. Luvassa on siis tylsähköä ostosten esittelyä, koska sahalaitasliparin pääntien neulominen on vielä kesken.

EUNOMIA WOLL-SHOP:
Muutama viikko sitten tilattiin yhdessä Katen ja Jatan kanssa saksalaisesta Eunomiasta lankoja. Mun lankasaalis koostui alennuslangoista, joiden yhteishinnaksi tuli n. 15 euroa: 400 gramma tummanpunaista merinovillaa, kaksi kerää Bambou Soft Coloria sekä kaksi valkoista kerää Onlinien Cotton Stretchiä. Tulevaisuudessa nää on ehkä osa Eunnyn Deep V Argyle Vestiä sekä pari pipoa.

TALLINNA:

Liann Lõngadista yksi vyyhti Filatura Di Crosa Vittoriaa, ohuen ohutta puuvillaviskoosia (6 e/100g), kolme kerää sammalenvihreän ja kullan sävyistä G B Wolle Florida -efektilankaa (2,50 e/50 g), kaksi kerää mustaa Emmebi Kiddy -mohairia, 25 g = 240 m (2 e/25 g) sekä 2 kerää savunharmaata Fonty Kidopale -mohairia, 25 g = 250 m (1,25 e/25 g). Molempia mohairlankoja oisin ostanut yhden kerän enemmän, mutta nää oli väreissään viimeiset. Loput värit oli joko yliräikeitä tai tuhnuja, joten en hamstrannut vaikka olikin älyttömän halpaa. Kaikista tulee jonkinlaisia huiveja.

Liann Lõngadista ostin myös eestinkielisen Käsitööd-ohjelehtisen (2 e), Katian ohjevihon (6 e), pari silmukanpidinhakaneulaa ja 1,5 mm sukkapuikot. Pitsilised Koekirjad -kirjan oon halunnut jo pitkään, ja se löytyi heti ekasta kirjakaupasta hintaan 101 EEK eli n. 6,70 euroa. Ehkä paras ja edullisin pitsikirja ikinä!!! Muutamia satoja pitsineulemalleja hyvien kuvien ja kaavioiden kera, jotka houkuttelee kehittelemään uutta omaa pitsihuivimallia... :)

Käsitööd-lehtisen ostin tän neulemekon vuoksi. En varmaan koskaan tule sitä tekemään, mutta silti. Se vaan on niin kaunis!

Katian kirjasessa on ohjeet sekä espanjaksi että englanniksi. Nää kolme neuletta on saattaa joskus päästä puikoille. Etenkin vasemmanpuoleinen kiehtoo.

BOOK DEPOSITORY:
Raglanan vinkistä päädyin jokin aika sitten Book Depositoryn sivuille ja Visalle tuli heti käyttöä: Lace Style (14,80 e) ja Knitting Lingerie Style (22 e). Kirjoihin ei tule lainkaan postituskuluja ja toimitus oli todella nopea. Jatkossa keskitän kyllä kirjatilaukseni tänne!

Knitting Lingerie Style on loistava kirja. Ohjeita löytyy sukille, korsettitopeille, rintsikoille, sukkanauhavöille, topeille, neulepuseroille ja villatakeille. Tykkään!

Suosikkilistan kärjessä on tämä kullanhohtoinen pitsitoppi, Surplice Bodice Camisole. Satiininauha on aina plussaa. :)

Kakkosena on sitten Shaped Lace Tee, herkkä toppi pienillä hihoilla. Eipä oo tekemisestä puutetta näiden lankojen ja kirjojen kanssa, voi kun olis jo heinäkuun loppu ja kesäloma!

Mitä neuloja sanoo?

- No niin lapset, tiedättekös, mitä ompelukone sanoo?
- Surrurrrrur!
- Hyvä lapset! Entäpä minkälaista ääntä sakset pitävät?
- Nips-naps-nips!
- Oikein! Mutta tiedättekös, mitä sanovat neulepuikot, jotka neulovat poimittuja silmukoita?
- Kilkuti-kilk!
- Olettepas te viisaita lapsia! Osaattekos sanoa vielä, mitä kuuluu neulojan suusta, kun hän kokeilee lähes valmista slipoveria ylleen?
- Perrrr*@#*-?!?!*@ttu!!!

Niin. Ehkäpä mä nyt vain hätäilen, mutta voi peijooni siltikin. Se saattaa olla hivenen liian lyhyt mun makuun. Onneks neulos joustaa melko paljon, joten ehkä kunnollinen kastelu ja pingotus auttaa. Ehkä. Enää ei puutu kuin pääntien joustimen neulominen, mutta se saa odottaa keskiviikkoon. Tää lähtee huomenna parin päivän työreissulle Tallinnaan.

- Tiedättekös lapset, mitä Tallinnasta voi ostaa?
- LANKAA!!!
- Aivan oikein pienokaiset, kylläpäs te olettekin eteviä!!!

KIP-päivän tuliaiset

KIP-tapaaminen meni vallan rattoisasti hyvässä seurassa sekä vanhojen että uusien tuttavuuksien keskellä. Kuvallinen raportti löytyy ainakin Tarjalta. Neuloskelin auringon paahteessa viis tuntia, ja mun lähtiessä paikalla oli vielä porukkaa. Kiitos kaikille, oli tosi hauskaa!

Koska KIP-paikka oli strategisesti sijoitettu Verkarannan käsityökeskuksen viereen, niin pitihän siellä käydä penkomassa ale-lankalaareja. Mä kun oon niin helppo kohde; Tarjan ei tarvinnu kuin ehdottaa että mentäiskö käymään siellä jossain vaiheessa, niin mä olin jo puolimatkassa menossa. :D Ja löytyhän sieltä kotiin vietävää: vihreämeleerattu ohut Pirkka-lanka huuteli mun nimeäni jo kaukaa, ja mukaan lähti kaks vyyhtiä. Sen verran karkealta ja lämpimältä lanka tuntuu, että se saa odottaa vähän viileämpiä ilmoja ennen kuin otan ne työn alle.

BTW: Sahalaitaslipari on jo pitkällä, viimeistään huomenna pitäis päästä leikkeleen steekejä auki. Iiik.

Minni Hiiri polkan pyörteissä

Malli: Moda 6/2004, malli 12, reilusti lyhennettynä, laskosten "aukeamispaikkaa" muutettu.
Kangas: paksua puuvillaa Eurokankaan palalaarista.

Muutama viikko sitten poikkesin Hesassa Sanomatalon Eurokankaaseen, se kun on just sopivasti rautatieaseman vieressä, niin että siellä ehtii käydä mukavasti työmatkojen ohessa. Palalaarista löytyi puolisen metriä pilkullista vahvaa puuvillakangasta, hinta 4 euroa. Kangasta ei ollut yhtään enempää, ei myöskään Tampereen Eurokankaassa. Sinne oli kuulemma tullut vain yksi pala vastaavaa kangasta käänteisissä väreissä, ja sekin oli menny saman tien. Onneks mun palaseni riitti just ja just säädyllisen pituiseen hameeseen, ettei tarvinnu kikkailla jatkoa yksvärisestä mustasta tai valkoisesta.

Vyötäröllä on muotokaitale, edessä ja takana laskokset. Hamoska istuu loistavasti ja näyttää kivalta. Tällä mallilla vois tehä pari kesähametta lisää, vaikka yks tennishenkinen valkoinen versio. Tästä pilkullisesta mulle tulee vahvasti mieleen Minni Hiiri, vielä kun laittais yläosaks puhvihihaisen paidan niin se ois siinä. :) Mulla ois kyllä paritkin söpöt hamoseen sopivat ballerinat, mutta olosuhteiden pakosta oli pakko pistää läpsykät jalkaan. Sen siitä saa kun innostuu pitään uusia kenkiä ilman sukkia helteellä, jalat täynnä hiertymiä nimittäin. Tyhmyydestä pitää ilmeisesti maksaa useamman rakkolaastaripaketin verran.

Tein jämäpaloista vielä irrallisen rusetin, jonka voi kiinnittää hakaneulalla hameeseen tai sitten paitaan. Kangasta ei tosiaankaan jäänyt juuri lainkaan, mutta lopuista pikkutilkuista sais ehkä kursittua kokoon jonkinmoisen hiuspannan. Sitten ei puutukaan kuin mustat pallokorvat että vois hakee kesätyöpaikkaa Disneylandista. ;)

Tampereen KIP 9.6.2007

Tampereen neuletapaamisissa on mietiskelty hyvä paikkaa KIP-päivän julkineulonnalle ja päädyttiin jälleen Tammerkosken maisemiin, kuten viime vuonnakin. Paikaksi valikoitui kuitenkin tällä kertaa sillan toisella puolella oleva Tampereen Matkailutoimiston ja Käsi- ja taideteollisuuskeskus Verkarannan välinen pengerrys. Yksinkertaisin suunnistusvinkki on tulla Hotelli Ilveksen eteen ja lähteä laskeutumaan kohti Tammerkoskea; oikealla näet jo pengerryksen ja kahdentoista jälkeen varmasti jo joukon neulojia. Paikka on merkitty karttaan punaisella rastilla. Kaikki ovat lämpimästi tervetulleita julkineulomaan yhdessä!

Mitä: Tampereen KIP-tapaaminen (KIP = Knit in Public Day, neulo julkisesti -päivä).
Missä: Tampereen Matkailutoimiston ja Käsi- ja taideteollisuuskeskus Verkarannan välisellä pengerryksellä (kartassa X).
Milloin: lauantaina 9.6.2007 klo 12 alkaen niin kauan kuin intoa ja väkeä riittää.
Kuka: kuka tahansa, jolla pysyvät neulepuikot kädessä (tai joka haluaa opetella:D); kaikki ikään, sukupuoleen ja bloggaamiseen katsomatta ovat tervetulleita! :)

Uho käy purkamisen edellä

Edellisen postauksen uho vaihtui nöyrtymiseen ja purkamiseen. Koska ei huvittanu purkaa kaikkea tehtyä työtä, niin purin vain kirjoneuleosuuden joustimeen asti ja vaihdoin 3 millin puikot puolikasta isompiin. Näillä mennään, tuli mikä tuli.

Meidän parveke ei ole ihana ja esittelykelpoinen toisin kuin esimerkiks Jatan paratiisi (oih, voihan kateus ja kuola :P). Toisilla on myös upeampi ja viihtyisämpi huussi kuin tää meidän aaltopeltikarsina, mutta kyllähän neulominen tuossakin sujuu.

Parvekekukat tuntuu järjestään kuolevan mun hoidossani, mutta tästä tietämättöminä sisko ja isä antoi tän raukan mulle nimipäivälahjaksi reilu viikko sitten. Vielä se urheasti sinnittelee parvekepöydällä, ja mä yritän ahkerasti kastella ja hoivata sitä. Mutta jos vanhat merkit paikkansa pitää, niin ennen juhannusta se pitää kärrätä kompostiin. Katoavaista on maallinen kauneus, sano. :)