-->

26.6.2012

Kukkuu

Lapsi tarvitsi kesäksi jotain sopivasti lämmittävää, johon kääriytyä vaunuissa. Äiti kaipasi jotain joutuisaa ja mielenkiintoista neulottavaa. Lankavarasto halusi päästä eroon siellä kauan muhineista vuosikertakeristä. 1+1+1=pitsinen puuvillapeitto.

Baby Blanket 
Malli: yhdistelmä eri mallineuleita
Lanka: Finlayson Karoliina, 260 g
Puikot: 4,0 mm
Koko: 85 cm x 85 cm

Olishan noita valmiita peitto-ohjeitakin ollut saatavilla, mutta jotenkin huvitti tehdä lapselle ihan oma-oma. Koska edelleenkään ei juuri ole tuota luppoaikaa ja pää on edelleen aika kukkuu, niin aloitin ilman suurempia suunnitelmia ja sävelsin jatkoa työn edistyessä. Lopputuloksessa suunnittelemattomuus näkyy, mutta hällä väliä. Eipä se lastakaan haittaa, että nypyt on vähän kökön näköisiä eikä kukkakuvio mene symmetrisesti kulmissa. Valmis se nyt ainakin on ja täyttää kaikki kolme aiemmin mainittua tavoitetta.

Baby Blanket - edge

Peitossa on kolmea eri mallineuletta: Keskiosa on Shetland Triangle -huivistakin tuttua fir conea. Siirtymä reunan kukkiin on perussiksakkia eli kavennuksia ja langankiertoja sopivasti vuorotellen. Kukan pitsikaavion lähdettä en muista, se on vain joskus päätynyt mun tää-on-kiva-arkistooni. Kukan päälle sykersin jonkinmoisia nyppyjä, joista tuli ns. vähemmän näyttäviä. Muistuttavat lähinnä ryynisattumia puurossa. Glumps. Kiinnostus keksiä mitään uutta lopahti niiden jälkeen, ja päättelin peiton ilman sen erikoisempia kruusauksia.

Lapsen käsissä peitto joutui välittömästi armottomaan repimis-, ravistelu- ja makutestiin. Peitto selvisi ehjänä ja vaurioitta kaikista, joten sen voinee huoletta ottaa jokapäiväiseen käyttöön. Onneksi lanka on konepestävää kuudessakympissä, niin että ei tartte varoa senkään vertaa. Peitolla voi todistetusti leikkiä myös  kukkuu-leikkiä itseohjautuvasti.


"Äiti arvaa missä mä oon?"

...boo!

"Moi."

Baby and her blanket

Aika nopeasti muuten kasvaa tuollainen ihmisenpentu: tyttö täytti juhannusaattona 5 kk. Jestas. Ei kuulkaa mene enää kauan, ennen kuin pinsettiote on hallussa ja voin alkaa opettaa likalle tärkeitä taitoja: oliskos tässä se mun ikioma pieni langanpäättelykeijuni. :D

48 kommenttia:

  1. Jos tämä neiti on todellakin langanpäättelykeiju, niin minä haluan samanlaisen (ainakin lainaksi)! Suloisia ovat molemmat, tyttä sekä peitto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä elätän toiveita, että typy jossain vaiheessa haluaa kokeilla puikkoja, koukkua tai neulaa. Olis tosi kiva siirtää taitoa jälkipolvellekin. Ja jos siinä sivussa saa pienen apulaisen lankoja päättelemään niin en paa vastaan! :D

      Poista
  2. Aikastas upea peitto ihan tuosta vaan sävelletyksi. :) Kerro, jos onnistut kouluttamaan langanpäättelykeijun, niin alan heti tehtailla samanlaista. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ekana vain päätin aloittaa fir conella, ja siitä sitten homma alkoi hahmottua. Lopputulos on vallan jees, mutta ehkä olisin voinut sen verran tarkemmin suunnitella, että olisin piirtänyt kaaviot etukäteen. Sitten ei ois tullut noi kulman epäsymmetriat yllätyksenä. Yllättävän hyvin kuitenkin tällainen puoliperfektionisti nykyään sietää epätäydellisyyttäkin. On niin paljon tärkeempiäkin juttuja nyt elämässä. :) Se tuleva keijukainen nimittäin. <3

      Poista
  3. Kauniille lapselle kaunis peitto :)

    VastaaPoista
  4. Kovasti äitinsä näköinen tytär tuossa viimeisessä kuvassa. Peitto on upea. Suorastaan uskomatonta, että joku värkkää tuollaisen ihan ilman tarkkoja ohjeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No munkin mielestä meissä on samaa näköä tuossa kuvassa. On meinaan eka kerta, kun lapsessa selvästi näkyy jotain mun piirteitäni. Tähän asti se on vain käynyt läpi miehen sukulaisia, niin että jos en olis ite tuota synnyttänyt niin epäilisin onko se mun ollenkaan. :D

      Kiitos peittokehuista!

      Poista
  5. Onpa hän kasvanut! Ajan kulumisen huomaa lapsista, me itse vain nuorrutaan... :-)

    Kaunis peitto, suloinen kesäpäivän unille kääriytyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Järkyttävän nopeaa tuo kasvu tosiaan. Etenkin, kun tyttö on tosi nopeakasvuinen fyysisestikin: nyt jää pieniksi jo 74 cm:n vaatteet, jotka monilla menevät vielä vuoden vanhanakin...

      Toi peitto on kyllä niin kivan oloinen, että tekis mieli itsellekin jotain samanlaista. Huomattavasti isompana toki, mutta ei taida ihan puhti riittää nyt sellaiseen urakkaan. Ens kesäksi, ehkä?

      Poista
  6. Voi mahdoton kun siellä on suloinen tyttönen kasvamassa äidin apuriksi :) Ja peittokin on todella kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyttö ja äitinsä kiittävät kaikista kauniista sanoista! :)

      Poista
  7. Kaunis peitto. Eiks oo mahtavaa huomata, että aivot taipuu isttenkin vielä tuollaiseen? :) Ja tyttö, miten kauniit silmät ja vakuuttava katse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä upea tunne, kun saa jotain valmiiks ja melkein sellaisena, kuin piti. :) Kyllä tää tästä vielä lutviutuu. Ehkä joskus vielä jotain monimutkaisempaakin uskaltaa laittaa puikoille, ja jopa jonkun ohjeen mukaan. Nyt ei pysty seuraamaan kuin omia harhailevia aivoituksiaan. Kukkuu tosiaan. :)

      Lapsella on kyllä melkoisia katseita ja ilmeitä. Mistä lie periytyneet, eheh... :)

      Poista
  8. Kaunis peitto ja vielä kauniimpi lapsi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Otan vastaan kehut molemmista, kun olen ollut merkittävässä roolissa molempien valmistusprosessissa. :D

      Poista
  9. Ihanaiset! Ja onpas tyttö tosiaan tuossa kuvassa sun näköinen <3

    VastaaPoista
  10. No eikö?! Ihan hassua, että luonnossa tuota yhdennäköisyyttä en juurikaan ole aiemmin huomannut. Ehkä siitä siis vielä tulee ihmisen näköinen, ehhehee. :P

    VastaaPoista
  11. Upea peitto ja ihana lapsi! Nauti elämästäsi hänen kanssaan. Kaikkea hyvää elämäänne!

    VastaaPoista
  12. Voi hyvä ihme miten söpö tyttö :)
    Ja peitto!!!

    VastaaPoista
  13. Miten kaunis peitto! Meillä on nukuttu kuusi vuotta (!) Ruskovillan flanellisen peiton mutkassa, eikä se peitto kyllä ulkonäöllään juuri pröystäile... Olen ajatellut että joskus neulon tuollaisen ihanan, mutta ehkä sit joskus itselleni torkkupeitoksi.

    Suloinen on tyttökin. Mietin, että ehkei niitä omia piirteitä jotenkin tunnista lapsesta. Mun muksuissa näkyvät selvästi miehen suvun piirteet, mutta omia en "tunnista", vaikka tiedän että esikoinen on nykyään hyvin samannäköinen kuin minä olin hänen ikäisenään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä puuvillapeitto on ollut tosi kovassa käytössä kesän ajan, ja vasta pari päivää sitten laitoin sen talviteloille/sisäkäyttöä odottamaan. Ihan paras ratkaisu tällaisena viileähkönä kesänä; kerrankin voi kiitellä itseään onnistuneesta ennakoinnista! ;) Mä kans haaveilen omasta neulotusta torkkupeitosta. Suurin hidaste aloittamisessa on ollut epäily nyppyyntymisestä. Eli siis langan valinnassa aion olla tarkkana, koska ihan karmeeta olis, jos iso työ menis heti käytössä kamalan näköiseksi, nyyh!

      Mä näen tytössä välähdyksiä itsestäni, enenevissä määrin. Kaipa se on vain hyvä, että tyttö on itsensä näköinen eikä mun klooni. :D

      Poista
  14. Voi miten kaunis peitto ja niin suloinen tyttö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mun silmissäni tyttö on tietty maailman suloisin. <3 Mutta mä oonkin jäävi. :)

      Poista
  15. Ihana peitto ja söpö tyttö!

    VastaaPoista
  16. Ihana peitto ja peiton alla vielä ihanampi pikkuinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parhaalle parasta, ihanalle ihanaa. :)

      Poista
  17. Kaunis peitto ja suloinen keijukainen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, se keijukainen siis. :) Saa nähdä, kuinka koulutus päättelyhommiin onnistuu. Ei vaan, ei väkisin tietenkään, mutta mistäs sitä tietää, jos tyttö innostuu leikkimään lankojen kanssa...

      Poista
  18. Hei! Olinpa epäkohtelias, kun en esitellyt itseäni yhtään tuolla Bauhausissa. Mutta olen näitä pienempiä bloggaajia, joskin jo aika pitkään harrastanut. Jotenkin minäkin vain hä,mennyin tuosta satunnaisesta kohtaamisesta niin, että oli ihan pakko moikata. En ole tainnut kamalasti kommentoida, mutta olen kuitenkin seuraillut blogiasi pitkään. Oli hauska nähdä vilaukselta livenä. Ja keijukainen oli aivan suloinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi mä olen niin nolo, kun vastailen vasta nyt kommentteihin! :/ Kiva, kun moikkasit Bauhausissa! Mäkin taisin olla vähän ulalla alkuun... Nostetaan käpälää jatkossakin, jos satutaan törmäämään. :)

      Poista
  19. Oho, ipad päätti, että viestin pituus oli riittävä. Mutta siis erityisestinkeijukainen oli hyvin suloinen ja tuo peittokin on tosi kaunis!

    VastaaPoista
  20. Siis miten kaunis peitto! Ja vielä lennosta tehty. :) Tyllerö on kovin kaunis myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän! Vähän takkuista se lento välillä oli, mutta lasketutuminen eli lopputulos onnistui. :)

      Poista
  21. Onpas jotenkin ihanan rouhea peitto vaikka pitsiä onkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hyvä vastakohtaisuus tuossa on, tosiaan. Langan joukossa on jotain olkeakin aina välillä, vaikka se onkin ihan täyttä puuvillaa. Ja rouheeta siitäkin syystä.

      Poista
  22. Peitto on kaunis, ja niin on langanpäättelykeijukin! Kohtahan se jo hiplaa äidin lankavarastolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, on tuo tyttö jo päässyt lankakerien kimppuun, kun mun huomio on herpaantunut. Niistä kohtaamisista tosin ei oo ollut apua, pikemminkin lisätyötä mulle sotkujen selvittelyn muodossa. :D

      Poista
  23. Mihin olet kadonnut? odottelen päivityksiäsi kuumeisesti :D
    -k

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että joku mua kaipaa! <3 Mä olen kadonnut arjen pyörittämisen syövereihin: laps ei edelleenkään juuri nuku päiväunia, joten meikäläisen neulomisaika on aika vähissä. Ja kun ei mitään saa aikaiseksi, ei tunnu olevan tarpeeksi asiaa tännekään. Mut rati seinään; nyt mä päivitin, tattadadaaaaa! :D

      Poista
  24. Löysin juhlamekon mallia etsiessä blogiisi ja aivan ihana. pari tuntia vierähti tuossa kun luin blogisi läpi ja koin suuren pettymyksen kun et kesäkuun jälkeen ole blogannut ;) toivottavasti pääsen lukemaan pian uusimmat jutut ja mukavaa syksyä / talven odottelua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huippua, että joku jaksaa lukea vanhojakin tekstejä! Kyllä mä tästä yritän taas päästä vauhtiin sekä käsitöiden että bloggaamisen kanssa. Että sitä uuttakin olis toivottavasti taas piakkoin tarjolla. Oikein ihanaa syksyä sinullekin! :)

      Poista
  25. voih, on sitten upea peitto lapsellasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Lapsi on vaikuttanut varsin tyytyväiseltä peiton antamaan suojaan. :)

      Poista
  26. Onpas ihana peitto! Itse en ikinä jaksaisi noin pitsistä neuloa, mutta ihailen muiden töitä sitäkin innokkaammin.

    VastaaPoista