-->

28.5.2012

Hitaalla

Välillä tuntuu, että vauvan syntymä heitti mut johonkin aikapoimuun ja sitä kautta täysin eri ulottuvuuteen kuin aiemmin. Asiat, jotka aiemmin ehti tehdä parissa hetkessä, jäävät nyt roikkumaan puolitekoisina määrämättömiksi ajoiksi. Kuten tämä huivi, jonka aloitin tammikuussa pari päivää ennen tytön syntymää: aiemmin sen tekemiseen tuskin olisi mennyt viikkoa kauemmin, nyt valmistuminen kesti neljä kuukautta. Noooh, mikäs kiire tässä, kun kylmimmät huivisäätkin ehtivät jo mennä...

Stripe Study Shawl

Malli: Stripe Study Shawl by Veera Välimäki
Lanka: Malabrigo Yarn Sock, 100g; ONlinie Linie 2 Supersocke Silk, 75 g.
Puikot: 4,0 mm
Ravelryssä

Univajeen vuoksi minimilatauksella ja useimmiten melkoisessa sumussa haahuilevana täytyy kiittää Veeraa nerokkaasta mallista ja ohjeesta. Se kun oli juuri omiaan tilanteeseen, jossa neulomisessa oli useiden viikkojen taukoja ja monesti homman joutui jättämään kesken parin rivin välein. Pitkätkään välit eivät onneksi haitanneet: kun puikot taas ehti poimia käsiin, piti vain muistaa kääntyä tiettyjen silmukkamäärien jälkeen lyhyiden kerrosten aikaansaamiseksi, ja muuten sai posottaa menemään ainaoikeaa. Sitä mahtavampaa, että näin yksinkertaisella menetelmällä saa aikaiseksi varsin mielenkiintoisen näköisen huivin.

Stripe Study Shawl - wrong side

Mä melkein pidän tästä nurjasta puolesta enemmän. valkoiset raidat sulautuvat joukkoon, niin että siirtymä langasta toiseen on sulavampi. Ainaoikean ansiosta tätä voi käyttää kummin päin vain, niin että oikeastaan oikeaa ja nurjaa ei olekaan. Jälleen; nerokasta!

Stripe Study Shawl

Aika mahtava tunne saada vihdoin jotain valmiiksi neulerintamalla. Työhuoneen nurkassa on yksi marraskuussa aloitettu villatakki, joka on jo kolmatta kuukautta odottanut nappeja vaille valmiina. Se voisikin olla seuraava kunnianhimoinen (hah!) tavoite: saada jostain puoli tuntia aikaa nappien ompelemiseksi. Nääh, kunhan nyt ennen syksyä sais tuonkin aikaiseksi: eihän tässä jäniksen selässä olla, ja kun ne parhaat villatakkikelitkin tais jo mennä... ;)

43 kommenttia:

  1. Eipä ole viimeisen parin vuoden aikana tullut edes aloitettua mitään suurta neuleprojektia (kuten vaikka huivia) vaan olen pysytellyt ihan sellaisella tumpputasolla. Vauva-aikana tuli ehkä ommeltua paljon enemmän, se oli jotenkin riittävän lyhytjänteistä ja helppo keskeyttää.. ja tavarat sai vielä jättää pöydille lojumaan kun toisella ei ollut kykyä kiivetä niihin käsiksi. Toista se on tällä hetkellä.. niin ne ajat muuttuu, mutta onneksi se kiireisenä pitävä työ on mitä ihaninta (ja tärkeintä!) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kuvittelin, että ehtisin edes vähän enemmän neuloa äitiyslomalla/vanhempainvapaalla, mutta päh. Meidän vauva kun on ikivireä lapsi, jolle riittää 10 tuntia unta vuorokaudessa. Samaa ei voi sanoa äidistä, jolle kelpaisi nykyään vähän enemmän, tai ainakin yhtenäisemmissä pätkissä kuin tällä hetkellä tarjotaan.

      Mutta tosi on, tärkeää ja mukavaa duunia tämä täyspäiväinen vauvan kanssa hommailu on. Nämä muut jutut ehtii kyllä sitten myöhemmin. :)

      Poista
  2. On se kyllä mahtava tunne saada joku neulehomma valmiiksi, jo pikkuisen pipon valmistuminen riittää tuomaan sen tunteen ;) Mut saati että tuollainen huivi, hienoa! Se on kaunis! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Paula! Onneks on tosiaan tuo lähes valmis neuletakkikin odottelemassa, niin saa lisää tällaisia onnistumisen tunteita. Vaikkei siis mitään uutta ole ehtinyt aloittaa sitten äidiksi tulemisen. Ei tunnu riittävän edes pientä hetkeä pohtia, mitä aloittaisi, mistä langasta jne. Vaan jospa tämä tästä kesän mittaan helpottaisi ja pääsisin taas jonkimoiseen vauhtiin neuleiden kanssa. Ettei ihan tuntuma katoa. :)

      Poista
    2. Tutulta kuulostaa. Minun esikoinen syntyi maaliskuussa 2011. Kaikki meneillään olevat jäi sille tielleen, enkä uusiakaan aloittanut. Mutta sen vuoden loppupuolella minä sitten vaan aloin löytää aikaa neuloa, eli neulon neulomasta päästyäni aina kun tyttö nukkuu. :) Tänä vuonna olen jo tehnyt vaikka mitä, kaksi kokonaista villapaitaakin, ja yksi takki on hihoja vailla. Että kyllä se siitä. Ja lapsen kanssa on silti ihan samalla tavalla täyspäiväisessä työssä kuten aikaisemminkin. :)

      Poista
    3. Mä elän toivossa, että meidänkin tyttö joskus nukkuisi vähän paremmin ja enemmän! :) Nyt kun todellisuus on sitä, että herään 4-6 kertaa yössä syöttämään vauvaa, ja päivisin tyyppi nukkuu parit puolen tunnin pikatorkut. Viimeisen viikon aikana päiväunet on kaiken lisäksi lyhentyneet varttiin, huoh. Neulo siinä sitten...

      Mutta ei se tosiaan haittaa, kun ei tästä voi olla suunta kuin parempaan! :) Ja kunhan nyt sais aloitetuksi jonkin yhtä helpon työn kuin tämä huivi, niin saisi edes välillä neuloa sen kerroksen tai pari. Saiskohan kaupungilta perhetyöntekijän pariksi tunniksi lasta viihdyttämään siksi aikaa, että ehtis selata Ravelrystä sopivan mallin ja luoda silmukat, hih! :D

      Poista
    4. Tutulta kuulostaa, mulla oli esikoisen kanssa ihan samanlaista, kaupan päälle se vielä itkeskeli kipeää massuaan. Jaksamista sinulle! Muistan itse tuossa vaiheessa, miten jos joku alkoi selittää miten vauva-aika on ihmisen parasta aikaa teki mieli lähinnä hivauttaa nyrkillä. ;) Mutta onneksi se sitten viiden kuukauden iässä jo helpotti, ja muistan miten onnellinen olin valmiiksi saamistani sukista (siihen mennessä ei vaan jaksanut neuloa).

      Poista
    5. Kiitos tsempityksestä! Täällä kanssa on mahavaivoja ollut alusta asti, ei ole hauskaa se, ei. Ihan aina ei tosiaan kommentit elämän parhaasta ajasta osu kohdalleen, ainakaan kaikkein rankimpien öiden jälkeen. Vauvan kanssa on tosi hauskaa, mutta kaikki ne kuvaan kuuluvat ikävämmät ilmiöt, kuten mahakivut ja vähäunisuus, vievät vähän pohjaa omalta jaksamiselta välillä. Mutta koko ajan tässä mennään parempaan suuntaan. :)

      Poista
  3. Kaunis huivi! Eihän tässä tosiaan jäniksen selässä olla, kuulemma siitä vauvasta pitää nauttia niin kauan kuin se on pieni. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nautitaan nautitaan niin kauan kuin tuo sylissä viihtyy. Kohta se kuulemma on jo teini ja kaiket illat menossa. :)

      Poista
  4. Ihana huivi ja upeita kuvia! Jaksuja vauva-arkeen:).

    VastaaPoista
  5. ...Niin ja lohdutukseksi, että ainakin meillä on about puolivuotiaina kumpikin alkaneet muuttumaan säännöllisemmiksi ja nukkumaan paremmin, ja tämän pienemmänkin päikkärit (hätinä kolme kertaa puol tuntia päivässä) ovat venahtaneet niin, että nukkuu kolmet aika pitkät unet (tietysti poikkeuksiakin päivissä on). Että jospa ne rytmit teilläkin alkais pian löytyä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiitos! :) Ohhoh, kaipa tässäkin on toivoa, että jossain vaiheessa nuo päikkärit muuttuisivat vähän pidemmiksi. Mulle kelpais sekin, että olis vain yhdet päikkärit, jos se setti sitten kestäis vaikka tunnin. Saisi vähän pidemmän hengähdystauon päivän mittaan. Josko se tästä kesän mittaan alkaisi mennä siihen suuntaan, peukut sille... ;)

      Poista
  6. Onpa kaunis huivi - ja erittäin kaunis neuloja :)! Ainaoikea on aina ollut mun inhokki neulepinnoissa mutta tuo on tosiaan kaunis - värien valintakin ratkaisee paljon.

    On muuten ihana kuulla, että joku muukin hämmästelee kun ei ehdi tehdä mitään... Hengästyneenä lueskelen blogipäivityksistä muiden neulojien valmistuneiden töiden määriä, minä kun saan aikaiseksi muutamat sukat vuodessa, suurinpiirtein. Lapset on nyt 10- ja 14-vuotiaat ja ehdin neuloa vähemmän kuin ikinä! Tosin pakko on esimerkiksi itsestäkin yrittää huolehtia ja lenkkeillä välillä kaiken muun hösäämisen lisäksi.

    Jaksamista ja ihania hetkiä vauvaperheen elämään :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa mallissa ainaoikea tosiaan toimii. Osansa on varmaan tuolla semisolid-värisellä langallakin; ainaoikea näyttää monisävyisenä huomattavasti mielenkiintoisemmalta.

      Kiitos kannustuksesta; meillä on onneksi tosi paljon niitä ihania hetkiä. Oikeastaan aina, kun vauva on hereillä, hän on hyväntuulinen ja siksi niin hauskaa seuraa. Mutta silti välillä toivoisin, että hän nukkuisin ees hieman enemmän, niin ihanaa kun yhdessä oleminen onkin....

      Poista
  7. Ihana huivi!
    On se totta, että aika ja etenkin "oma aika" saavat lapsen synnyttyä ihan uuden merkityksen.
    Jaksamista ja pitkiä unia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Mä ajattelen nykyään, että vauvan kanssa vietetty aika on sitä omaa aikaa. Kun ei mulla mitään muutakaan aikaa ole, niin hajoaisi pää, jos alkaisin harmitella kadonnutta harrastusaikaa. :)

      Poista
  8. Vaikka omien lastenvauva-ajasta on parikymmentä vuotta, muistan edelleen sumussa kulkemisen tunteen ja ajan puutteen. Huivi on todella harmonisen kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, uskon, että mäkään en unohda näitä hetkiä ja omia fiiliksiä, sekä hyvässä että pahassa. Pitää vain ottaa kaikki irti siitä hauskasta, hellyyttävästä ja ihanasta, mitä vauva tuo tullessaan. Onneksi sitä on paljon, niin että tämä pilvi, jossa mä elän, on suuremmaksi osaksi vaaleanpunainen eikä harmaa. :D

      Poista
  9. Huivi on todellakin kaunis. Tuota se juuri on se vauva-aika, univajetta, sumua, saamattomuutta (ainaki mulla) neulomisinnottomuuttakin. Aika menee kaikkeen muuhun. Jos löydät sitten syksyllä aikaa sen puoli tuntia niiden nappien ompeluun, sehän riittää. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sovitaan, että syksyllä on valmista! Ettei tulis turhia paineita, hehe... :D

      Poista
  10. Tyylikäs huivi ja tekijä kans :) Ymmärrän oikein hyvin tuon ajan- ja unenpuutteen. Kaikki minun lapset olivat rauhallisia mutta kolmen tunnin välein niitä piti imetettää öisin. Hartain toiveeni niihin aikoihin taisikin olla se että saisi nukuttua edes yhden yön aamusta iltaan. No nyt saa, viime yönäkin melkein 10 tuntia putkeen. Ja siihen aikaan en tainnut neuloa kuin simppeleitä, yksivärisiä juttuja jotka oli helppo keskeyttää. Tuo yksivärisyys on tainnut kyllä jäädä päälle ja ehkä simppeliuskin :)

    Jaksamisia ja usko pois, aika menee nopeaa, vaikkei se siltä aina tuntuisikaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Musta tuntuu jo nyt, että lapsi kasvaa liian nopeasti. :) Kaikesta unenpuutteesta ja muusta hässäkästä huolimatta en haluaisi, että tämä aika menisi näin nopeasti. Tyttö on just nyt niin hauskassa vaiheessa, että kehitystä on ilo seurata ja tukea. On tämä silti vain niin kivvaa aikaa. :)

      Poista
  11. Nätti huivi ja niin oot sinäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Andra, mä olen tosi iloinen, jos siltä näyttää!!! <3

      Poista
  12. Ihanat värit huivissa! Yksikertaisuus puree muhun :) Kaunis oot itsekin, etkä yhtään väsyneen näköinen. Mutta tiedän tunteen, sitä on täällä eletään jo kuudetta vuotta. Vaan aika aikaansa kutakin. Sitä ehtii tikuttaa monta huolineulomusta iltojen pitkinä tunteina sittenkin kun sydän sykkyrässä odottaa niitä teinejä kotiin palaavaksi... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Mulla on ollut silmäpussit lapsesta asti, niin että eroa ei juuri huomaa valvoin tai en. :P

      Niin kai se on, että joka elämänvaiheessa on omat plussansa ja miinuksensa. Pitää vain valita neuleet niiden mukaan: nyt tällaisia helppoja ja tuskattomia, sitten myöhemmin ehkä jotain muuta. :)

      Poista
  13. Oi ihana neiti kesäheinä huiveineen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samaa olin tulossa sanomaan :)

      Poista
    2. Ohoo, kiitos molemmille!

      Jatta; noi kuvat muuten otettiin just ennen kun tultiin teille. Voit siis verrata, olinko luonnossa yhtä kesäheinämäinen. :D

      Poista
  14. Tuo on kyllä ihanan näköinen huivi. Univajeessa rypevälle näytät kyllä ihmeellisen pirteältä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitos! Hyvä jos näyttää pirteältä, vaikka olo ei aina ihan kaikkein hehkein olekaan. :)

      Poista
  15. Huivi on kaunis ja kuvat ihanat, mutta ihan ensimmäiseksi kyllä kiinnitin huomioni siihen miten hyvältä sinä näytät! :) Kiitos että päivitit ja piristit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna! Tulipa tosi hyvä mieli. <3

      Poista
  16. Kaunis huivi ja kantajansakin! Minulla on myös tuota univajetta jo kuudes vuosi putkeen (kolme todella rääpäleunista lasta). Tämä viimeinenkin myös syö öisin paljon, joten silmäpussit roikkuu tuolla jossain polvissa!
    Yritä jossain välissä aina rivi tai pari tehdä, sillä nyt huomaan, että usvassa neulottuihin töihin kirjoutuu paljon muistoja. Pystyn jo nyt sanomaan isompien vauva-aikoina neulomista töistä mitä silloin muutoinkin elämään nivoutui. Käsityössä on mulla selkeästi sellainen lokeroinnin teho, että pystyn elämään hetkiä uudelleen nyt koskemalla/katsomalla joitain töitä. Ja tuntuu tosi tärkeälle muistaa, kun aika katoaa johonkin omaan sfääriinsä kovin helposti. Minun keskimmäinen sairasti aika ronskia refluksitautia muiden mahavaivojensa lisäksi ja kannoin häntä käytännössä koko ajan kantoliinassa- tuolloin opin neulomaan/virkaamaan samalla, kun mittailin lattian pinta-alaa. Oletko kokeillut vauvaa pukata liinaan? Jos vaikka nukkuisi samalla? Aika pöljä olohan siinä oli kulkea vauva liinassa ja kerä lankaa "jossain hanurissa" ja puikot käsissä, mutta voi kun oli muikea tunne saada jotain valmiiksi! Voimia ja kekseliäisyyttä!
    t.Katriina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, kuulostaa tosi rankalta. Kuusi vuotta on tooosi pitkä aika. :O Meidän tyttö ei juuri viihdy missään kantosysteemeissä, koska haluaa aina olla naama menosuuntaan päin. Se taas ei ole ergonimiasyistä vielä ollut kovin helppoa, mutta pikkuhiljaa. Kantoliinassa vauva viihtyy nykyisin lyhyitä hetkiä, mutta silloinkin pitää koko ajan olla liikkeellä. Siispä kerä hanuriin ja hyvin yksinkertaisia projekteja työn alle. :D Kiitti vinkistä!

      Poista
  17. Kiva huivi! Ja miten ihmeessä sä oot noin hehkeä ja noilla yöunilla? Ihan epäreilua! Tsemppiä niihin valvomisiin! Muistin sopukoissa on vieläkin ne ajat, kun vauva heräili parhaimmillaan (vai pahimmillaan) 5 minuutin välein... Eli yritän vain sanoa, että tiedän kuinka rankkaa se on, mutta se loppuu aikanaan! Teininä ne harvoin enää herää yöllä. Olen kuullut, että ne valvottavat silloin hieman eri syistä ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos mä näytän hehkeältä niin jee! Ehkä valvominen sopii mulle? Ainakin väsymys on jo kerinnyt unettomuuden tasolle, niin että kaipa mä kohta olen ikivireä enkä nuku ollenkaan. :D Eli aika selvältä näyttää, mistä toi vauveli on perinyt huonounisuutensa... :)

      Eiköhän tämä tästä. Saatanpa hieman nauttia, kun sitten joskus kiskon teiniä ylös sängystä aamuisin: "oisit kuule nukkunut vauvana kun sitä pyydettiin, hah!" :D

      Poista
  18. Kiva kuulla, että joku muukin haahuilee jossain ajan ja tajunnan rajamailla, eikä tunnu saavan aikaiseksi tuotoksiaan kohtuuajassa (terveisin 8 kk nappeja ja helman käännettä odottaneen lapsen paidan tekijä) :) Ne on kai ne ruuhkavuodet nyt :) Tuo huivi on kyllä suosikkini, ehkä joskus aloitan sen ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruuhkavuodet kuulostaa pahalta. Mä elän toivossa, että olis nyt vain näitä hitaita kuukausia. :) Kyllä me tästä vielä palaudutaan tehokkaaseen tahtiin. Sitten joskus viimeistään. :)

      Poista
  19. Hei,
    Pistin hyvän kiertämään ja etsin saamalleni tunnustukselle uusia omistajia. Pidin erityisesti sinun blogistasi ja valitsin sinun blogisi tunnustuksen saajaksi. Tunnustus löytyy osoitteesta www.saumaton.blogspot.com.
    terveisin Tanja

    VastaaPoista
  20. Kaunis huivi!

    Kyllä sen valvomisen jaksaa, vaikka jälkeenpäin voi ihmetellä, että miten se olikaan mahdollista... Meidän päivänsäde nukkui ensimmäiset puoli vuotta noin puoli tuntia yössä eikä sitäkään yhtämittaisesti (mahavaivoja, allergioita ja rytmit päin ***), siitä se sitten lähti helpottamaan. Nyt lapsen ollessa parivuotias, iloitsen siitä, että saan useimmiten nukkua neljä-kuusi tuntia ilman herätyksiä ja yöunien kokonaismittakin on jo ihan normaali kahdeksan tuntia.

    Voimia ja jaksamista!

    VastaaPoista
  21. Onpa jotenkin ihan täydellinen väriyhdistelmä!

    VastaaPoista