Lumottua kultaa

Malli: Muir by Rosemary Hill, Knitty fall 2007.
Lanka: Filatura di Crosa Vittoria, 82 g.
Puikot: 4,0 mm.
Koko: 50 cm x 175 cm, 2 x 12 mallikertaa (ohjeessa 3 x 13).

Muir on nimetty kalifornialaisen punapuumetsän mukaan, joten samaa linjaa mukaillen mun huivini on kuvattu eräänlaisessa lumotussa metsässä. Tai ainakin siltä tuntui eilen ilta-auringon valaisemassa puistossa uljaiden vanhojen puiden keskellä. Onni on hyvä kamera ja mies, joka osaa käyttää sitä... :)

Muir on todella kaunis malli, joka ei pääse oikeuksiinsa valokuvissa. Luonnossa huivin ohuesta langasta neulottu pinta on eteerisen hento ja verkkomainen, ja viskoosipitoinen lanka takaa ylellisen laskeutuvuuden. Tätä huivia aion säästää juhlakäyttöön ihan jo siksi, että neulominen oli niin iso ja pitkä urakka etten halua sen nuhjaantuvan arkipuuhissa. Nyt voin huokaista helpotuksesta ja kumartaa ballerinamaisesti kiitokseksi huivin valmistumisesta.

Mähän aloitin Muirin neulomisen jo joulun välipäivinä, ja jostain syystä kaavion seuraaminen oli mulle ylivoimaista. Tekele viettikin pitkiä aikoja telakalla, ja jaksoin neuloa ehkä yhden mallikerran muutaman viikon välein. Lopulta tahkosin puuttuvat viisi mallikertaa reilussa viikossa ja sain kuin sainkin huivin pois puikoilta. Pingotus olikin sitten ihan oma tuskansa, josta todettakoon vain, että aion hankkia pätevät pingotuskepit tai -vaijerit ennen seuraavan suorakaiteenmuotoisen huivin neulomista: yli 300 nuppineulan asettelu oli jo vähän liikaa... Flickristä löytyy lisää huivikuvia kiinnostuneille.

Jotain taikaa tässä kultaseittisessä huivissa ehdottomasti on: Herttakin lumoutui auringon leikistä pitsipinnalla, ja istui silmät ymmyrkäisenä näkyä katsomassa.

Pienesti pitsiä

Malli: Burdan ilmaiskaava todella reilusti muokattuna: etu- ja takakappaleiden helmaosaa levennetty alhaalta mutta kavennettu muualta kovalla kädellä, etu- ja takayläkappaleita "nostettu", hihoihin lisätty päärmekaitaleet, ei vetoketjua, pitsikoristeet oman maun mukaan.
Kankaat ja pitsit: Eurokangas.

Tiinan yli-ihana pallotunika innoitti mut lataamaan samaisen Burdan ilmaiskaavan yhtä ihanan kesävaatteen toivossa. Valitettavasti Burdan kaava ei sellaisenaan soveltunut mun kropalleni, minkä totesin siinä vaiheessa kun olin koonnut kappaleet yhteen: joka paikka pallotti, pussitti ja huusi "katsokaa nyt kaikki kun mä olen aivan viimeisilläni raskaana!" No kun en kerran ole yhtään, niin otin ratkojan ja sakset peliin ja aloin työstää. Kovalla kädellä muokattuna ja kavennettuna tunika on varsin passeli, vaikka helpommallakin olis voinut päästä; alkuperäisestä kaavasta jäljellä on oikeastaan vain hihat.

Eurokankaan palalaarit on monesti varsinaisia aarrearkkuja, niin tälläkin kerta: tämä omenanvihreä puuvillasekoitepala maksoi 1,68 euroa. Kangas on kevyesti ryppykäsiteltyä, niin että käytössä tulevat rypyt ei pahemmin näy. Loistavaa, mä kun en ole mikään silitysraudan himokäyttäjä, ehh... :)

Pitsinauhoja tuli ostettua pitkin kevättä vähän turhankin kanssa. Toistaiseks mä olen hillinnyt itseni ja käyttänyt pitsejä maltillisesti, mutta voipi olla että kesän tullen homma karkaa käsistä. Yks kaunis päivä mä kuljen pitkin kyliä sen näköisenä että oon sukeltanut jonkun alusvaateliikkeen alehyllyyn ja ripustanut ylleni kaiken minkä käsiini oon saanut sukkanauhavöistä stringeihin. Nytkin mielessä väikkyy haave tehdä samantapainen tunika mutta enemmillä pitseillä, voi apua. Hyvästi Vilma, tervetuloa Alusasu-Alma! :D

Moni tietää että mä tykkään värikoordinoida asuni välillä huvittavankin pikkutarkasti (hanskat ja huivi mätsää johonkin takin yksityiskohtaan, laukussa ja kengissä on samanvärinen tikkaus...) Niin pitkälle mä en kuitenkaan mene, että alkaisin miettiä pukeutumistani koirankakkapussien värien mukaan; vannon, että tämä yhteensopivuus on silkkaa sattumaa!!! :D

Mansikkaa ja vadelmaa

Malli: Undulating Rib Socks by Ann Budd kirjasta Favorite Socks. Muokkauksia: neulottu kärjestä ylöspäin polvipituisiksi lisäämällä silmukoita nurjiin raitoihin; terässä ja nilkassa 60 s, varressa 86 s.
Lanka: ONline Supersocke 100, 1 kerä oranssi-ruskeaa pätkävärjättyä sekä 12 g vaaleanpunaista, yhteensä 112 g.
Puikot: 2,o mm.

Tarja sanoi sen jo niin hyvin, että mun ei tarvii kuin lyhyesti todeta, että pätkävärjätyt langat ei vain sovi kaikille. Mä ainakaan en osaa kerää katsoessa nähdä, miltä monisävyinen lanka näyttää neulepintana. Ja siksi tulin ostaneeksi messuilta kerän ONlinen Supersockea, koska "se on niin ihanan väristä!" Yeah, right...

Kerällä lanka olikin nättiä, mutta neulottuna pintana se tuo mieleen lähinnä vanhenemaan päässeen mandariinin. Siis siinä vaiheessa elinkaarta, kun oranssiin pintaan on jo alkanut ilmestyä eriasteisia ruskeita maatumisläikkiä sinne tänne kera imelän pilaantuneen hajun. Yök. Levoton värisekoitus myös onnistui hukuttamaan sinänsä kivan pintaneuleen jonnekin HeVi-osasto ja kompostin välimaastoon.

Tein sukat valmiiksi mielessä ajatus pelastavasta värikylvystä. Pahaksi onneksi lanka pääsi loppumaan just ennen joustinta, mutta onneksi sain Jatalta hätäapuna puuttuviin sentteihin samaa lankaa vaaleanpunaisena. Valmiit sukat eivät sitten kyllä jättäneet mitään vaihtoehtoja värjäämiselle; mädäntynyt mandariini ja hattara kun yksinkertaisesti ei vain sovi samoihin sukkiin.

Ei vain sitten tullut mieleen, että eri väriset langat myös värjäytyvät eri sävyisiksi. Siispä mulla on nyt mansikanpunaiset polvisukat, joissa on vadelmanpunainen joustin. Oman maan marjat kuitenkin voittaa etelän hetelmät kevyesti, niin että oon lopputulokseen tyytyväinen. Etenkin kun villasukille näyttäis sittenkin olevan tarvetta vielä tänä keväänä. Hrrr.

Jos olis aikaa niin kuin on mieli...

Voi mikä kevät. Kiireeltä en oo juurikaan ehtinyt neuloa, joten korvikkeeksi olenkin hankkinut oheismateriaaleja. Uusien ihanien lankojen ja kirjojen saamisessa on vain se huono puoli, että nyt harmittaa entistä enemmän kun ei ole aikaa tehdä niillä mitään. Ystäväni miestä lainaten "Tää on murmeli aivan armoton oravanpyörä!"

Oravanpyörän vauhtia kiihdyttämässä Nancy Bushin Knitting Vintage Socks Book Depositorysta, iiiso vyyhdillinen Novita Sofiaa herkullisen punaisena Jatalta (väri Jatan ja Dylonin yhteistyötä) ja 2 x 100 grammaa pellavaista Kalinkaa länsinaapurista. Tässä alkaa jo toivoa olevansa eläkkeellä, silloin kun kuulemma aikaa on eikä kiireestä tietoakaan. Phuuuh.