-->

2.4.2007

Suklaasammakko

Ei se ollutkaan niin helppoa kuin mä luulin. Että täydellinen lanka löytyy sattumalta, ilman suurta tuskaa ja etsimistä ja kaiken lisäks vielä tarjoushintaan. Ja että kertaalleen läpi neulottu ja hyväks havaittu malli toimis vaivatta myös seuraavalla kerralla. Ei aina käy niin kuin haaveillaan, juu ei.

Mä oon nyt neulonut yhden kerän verran suklaa-Cavernia, ja voi sisso että nyt risoo. Vaikka CottonViscose on reippaasti edellisen version punaista akryylinarua paksumpaa, niin meikä tikuttelee tätä samoilla kolmosen puikoilla, isommilla puikoilla kun tulis aivan liian harvaa. Pienistä puikoista huolimatta mun käsiala on yhtäkkiä aivan ruokotonta! Siis hirveitä railoja näkyvissä! Ja tietysti langan upea kiilto paljastaa raidallisuuden kaikessa karmeudessaan. Ja raglanlisäykset, mitä ihmettä niille tapahtui?! Mä luulin tehneeni ne ohjeen mukaan edellisessä Cavernissa, mutta nyt mä tajuankin, että mähän sävelsin siihenkin omiani. Nyt kun teen ohjeen mukaan, eli lisään vierekkäisissä silmukoissa, niin lisäyskohta on sekin melko reikäisen ja epätasaisen näköinen. Rumaa on.

Mitä vielä? No tietysti alkaa tuntua siltä, ettei 7 kerää riitä kuin napapaitaversioon ja että tämäkin aloitus on sen vuoksi turhan suppea eli kaula-aukko alkaa liian ylhäältä poolomallisesti. Mikäs nyt eteen? Purku? Mä olen kyllä aina tykännyt sammakoista mutta frogging ei siltikään nyt huvittais. Toisaalta on ihan turha neuloa eteenpäin, jos nyt jo tuntuu tältä. Ei taida tää rupisammakko muuttua prinssiksi vaikka kuinka pussais.

Ja tosta langasta sais vaikka mitä muuta ihanaa, vaikka jonkun kivan kesätopin. Pitsineuletta, tai miksei virkatunkin. Kurnutusta siis tiedossa, joko neuleen tai mun osalta. Toivottavasti mun silmät ei pullahda sammakkomaisesti ulos jos toi lanka alkaa kovasti kiukkuaan mulle; suhteellisen löyhällä noi viskoosin kierteet kuitenkin, niin että saas nähä minkälaista sammakonkutua mä vielä joudun selvitteleen. Kvak ja kurn.

6 kommenttia:

  1. Voi harmitus :( Kuulostaa tutulta toi raitaisuus, muistanet mun ongelmani käsialan suhteen Lumikin alkutaipaleella. Veikkaan että pitsineule olis langalle armollisempi. Eikös sulla ollu pari hyvää mallia topista kiikarissa? Lace Stylen slipari?

    Tai sit lasket ja aloitat uudestaan, kun aloittaa helmasta niin raglaneista tulee tosi nätit. Kavennukset vääntyy nätimmin ku lisäykset jos lanka on julmaa.

    No tulipa pitkä jaarijaari. Hyvä kuitenki ku huomasit jo ekan kerän jälkeen.. jos jotain positiivista.
    Vielä yks lohdutuksen sana, mulla on slipari 2,5 puikoilla tulossa :P

    VastaaPoista
  2. No voihan kurnutus! Peesaan sujuvasti Jattaa. Lanka on aivan ihanaa!!

    VastaaPoista
  3. Jatta: Nii. Mä en viitsi ottaa yhtään pienempiä puikkoja, kun sitten tuloksena ois peltinen hihaton napapaita. :) Kyl se pitsineuleinen toppi taitaa olla paras ratkaisu. Sit vaan mallia mietintään, Lace Stylen toppi vois olla yks mahdollinen.

    Sia: Kiitos osanotosta, kyl tää taas tästä! Lanka on tosiaan ihanaa, ja se kannustaa yrittämään parempaan lopputulokseen.

    VastaaPoista
  4. Ei varmaan kannta kehottaa jatkamaan, jos purkamiselta tuntuu - yleensä matkan varrella jo vaistoaa, pitääkö purkaa vai ei, ja jos jatkaa, joutuu vaan purkamaan enemmän. Ja harmittaa enemmän. Mutta ainakaan tuon kuvan perusteella käsialasi ei näytä minusta yhtään ruokottomalta, päinvastoin!

    VastaaPoista
  5. Ei tässä kuvassa ainakaan näytä huonolta, käsiala tai silmukanlisäykset.
    Entä jos tekisit muuten "normaalimittaisen" vaatteen, mutta hihoja senverran kuin langoista tulee.

    VastaaPoista
  6. Heidi: Kuva ei tosiaan näytä pahimpia railoja, mutta luonnossa näkyy melkoisen pahasti. Että purkuun vaan, kunhan nyt viittis ottaa asiakseen kiskoa langat kerälle.

    Villamokka: Se juuri oli tarkoitus, että sais tuosta normaalimittaisen ja hihoista sit lyhyemmät, mutta lanka ei taida tosiaan riittää.

    VastaaPoista