...se Japanista lensi tänne meillekin

Virkkasinpa sitten minäkin maskotin, kun innostusta tuntuu olevan ilmassa laajemminkin. Tämä kisuli menee lahjaksi, mutta oli niin nopea tehdä, että saatanpa tehdä toisenkin. En kuitenkaan välttämättä kissaa vaan ehkä jonkun muun eläinkunnan edustajan. Ja ehkä vähän pienemmässä koossakin.

Malli: Amineko-kissa

Lanka: Novita kotiväki

Virkkuukoukku: 2,5 mm

Koko: 22 cm x 5 cm.

Reippaasti ulkoilemassa...

...ja lekottelemassa kuusen oksalla. Varsinaiset kissanpäivät, kehräis varmaan jos osais. Purrrr.

Langaton mutta onnellinen

Tukholma on ihana kaupunki! Kauniita rakennuksia, leveitä jalkakäytäviä, tyylikkäitä ihmisiä, kattavat julkiset liikenneyhteydet, ja keskellä kaupunkia epätodellinen keidas: Kungsträdgården oli lauantai-iltapäivänä täynnä auringosta, keväästä, jäätelöstä ja kirsikankukista nauttivia ihmisiä. Tunnelma oli rauhallinen, liikenteen melukin häipyi taustalle ja suihkulähteiden rauhoittava solina loi seesteistä viikonlopputunnelmaa. Paratiisi keskellä suurkaupunkia!

Viikonloppu oli loistava irtiotto arjesta parhaiden ystävien kanssa. Menomatkan myrskyinen sää tosin aiheutti melkoisia tasapaino-ongelmia myös maissa, niin että Stockholm Quality Outletin design-kaupassa pelkäsin tosissani horjahtavani kalliiden lasiesineiden päälle ja joutuvani maksamaan maltaita sirpaleista. Sitten ois taas kauhisteltu suomalaisjuntteja, jotka on kännissä jo ennen kahtatoista, finnjävlar. :) Itse asiassa vielä tänäänkin tuntuu tasapainossa olevan jotain häikkää, joten reipas merenkäynti (tuulta 23 m/s) taisi tosiaan ottaa korviin.

Shoppailun suhteen reissu ei mun osaltani ollut kovin tuottoisa, ja ajanpuutteen vuoksi kaikki lankakaupatkin jäi väliin. Poikkesin sentään NK:lla tsekkaamassa neulekirjatarjonnan ja lankaosaston. Kirjoja oli muutamia, mutta niiden joukosta ei löytynyt yhtään ostopäätökseen johtavaa ihastusta. Lankatarjonta oli puhtaasti Rowan- ja Garnstudio-linjaa, mutta hinnat eivät houkutelleet ostamaan. Pihi minä! :P Panostan ennemmin nämäkin säästyneet rahat ensi viikon Hollannin-reissuun ja kesäkuun Tallinnan-matkaan, työmatkoja molemmat.

Matkatohinassa vihreän kesä-cavernin esittely on meinannut kokonaan unohtua; neule- ja virkkuuhommat sain valmiiksi jo toissaviikolla, viime viikolla sain haetuksi satiininauhat pääntietä ja hihansuita koristamaan.

Malli: Cavern Cardigan omin muokkauksin (silmukkamäärät, silmukoiden jaottelu pääntiellä, hihojen ja helman pituus, reunavirkkaus satiininauhoineen jne.)
Lanka: Dylonilla värjätty Novita Butterfly, 310 g.
Puikot ja virkkuukoukku: 3,5 mm.
Lisäksi: 1 cm leveää satiininauhaa 2,5 m.

Kaula-aukko on edelleen suht antelias, mutta eipä se mua haittaa, kesää vartenhan tää on tehty. Lankaa on vielä parisataa grammaa jäljellä, joten siitä vois tehdä yhteensopivan topin. Joko ihan tavis naruolkaintoppi sileällä neuleella, lyhythihainen raglantoppi (satiininauhaa pääntielle) tai sitten Tea Rose Halter Reunasilmukan kauniin version innoittamana. Lämpimämmät säät tuntuvat antavan vielä odotuttaa itseään, joten enpä taida pitää turhaa kiirettä valinnan suhteen. ;)

När går nästa buss till Slussen?

Just ny, stig på! Tango är en snäll hund. Jag går upp med rulltrappan! Nää lauseet ei välttämättä oo niitä kaikkein hyödyllisimpiä turistille Ruotsissa, mutta ne nyt kuitenkin on iskeytyneet lähtemättömästi mun mieleen yläasteen ruotsin tunneilta. :P

Mä lähden tänään tyttöporukalla Tukholmaan virkistys- ja shoppailureissulle, kohteina ainakin Stockholm Quality Outlet ja erinäiset lankakaupat. Vaikka aamun sää Tampereella olikin masentavan synkkä, sateinen ja harmaa, niin laukkumaskotti-Nasu on innolla lähdössä reissuun ja luottaa säähaltioiden taikovan Tukholmaan auringonpaistetta huomiseksi. Hej hopp falleraa! ;)

Kuusta ja katajaa

Eilen oli ihana ilma, aurinko paistoi ja oli suloisen lämmintä. Ja mitä mä tein: vietin lähes koko päivän isän kellarissa puoliksi maan alla hämärässä puupölyn keskellä. Äiti nimittäin toi mökiltä katajanoksia, ja pitihän mun päästä heti kokeilemaan minkälaisia nappeja niistä syntyis.

Isot pyöreät on joulukuusen reinkarnaatioita, muut ihanasti tuoksuvia sileitä katajanappeja. Vaaleat on vielä käsittelemättömiä, muut sivelin pellavaöljyllä, mikä toi jännästi esiin katajan tummemmat syyt. Käsittelemättömiä napperoisia on enemmänkin, petsaan tai öljyän ne tarkoitukseen sopivasti, kun niiden loppusijoituspaikka on tiedossa.

Kuusinappien halkaisija on noin 4,5 senttiä ja pienten katajaisten 2,5 senttiä. En halunnut napeista säännöllisen pyöreitä, ja reiätkin on porattu kuhunkin nappiin yksilöllisesti ja vapaalla kädellä. Epäsäännölliset katajaiset on 4,5 x 4 senttiä leveimmistä kohdista mitattuina. Ne muistuttaa mun mielestä Aalto-maljoja, perin suomalaista siis. :) Halusin napeista siroja ja keveitä, joten ne ovat vain 2-3 mm paksuja. Eivät sitten painollaan venytä ohuttakaan neuletta, jos semmoiseen päätyvät. Mulla ei vielä oo mitään suuria suunnitelmia näitä varten, mutta ens viikonloppuna on tiedossa kevätretki Tukholmaan, ja ehkäpä paikallisten lankakauppojen tarjonta auttaa inspiroitumisessa.

Vaiheessa

Vihreän Cavernin neulomiseen kului hiukan venytetty pääsiäinen. Aloitin neuleen kiirastorstaina neuletapaamisessa ja eilen illalla päättelin viimeiset langanpäät. Mut ei se vielä ole valmis, ehei. Kaula-aukko on ihan liian laaja; etukellukkeet on kuin tarjottimella tyrkyllä ensimmäiselle halukkaalle. Toisin sanoen dekoltee näyttää vähän turhan anteliaalta ja kaipaa siveellisempää muotoa.

Tarkoituksena olis testailla, miltä jonkinlainen reunavirkkaus pääntien ympärillä näyttäisi. Ajattelin yhdistää reunukseen satiininauhavirityksen, joka toimisi myös kiinnityksenä. Cavern oli tälläkin kertaa vähäruokainen ja kulutti vain 280 grammaa Butterflytä. Kun kerran samaa värjäyserää on vielä 220 grammaa jäljellä, niin aattelin saman tien tehdä jonkinmoisen topin neuletakin seuraksi. Twinsettiä siis pukkaa. Mut ensin pitää kuitenkin hoitaa toi liikoja lupaileva kaula-aukko kuntoon.

Niin muuten, nyt seuraa nurinaa: viime viikolla blogini laskuri alkoi hölmöillä ja pudotti lukemaa arviolta noin viidellä tuhannella. Sama on käynyt ennenkin johtuen palveluntarjoajan ongelmista, mutta silloin lukema korjaantui parin päivän kuluessa. Tällä kertaa taitaa kestää pidempään tai sit ne 5000 vain hävis lopullisesti. Sama ongelma on havaittu joissain muissakin blogeissa, joissa on käytössä saman lafkan laskuri. Ei siinä, ei meillä lasketa, :D mutta mä jotenkin odotin innolla että pääsen näkemään kun kävijämäärä pyörähtää yli 100 000. :) Ja joo, kyllähän mä sen nytkin näen jossain vaiheessa, mut ei se silti oo sama, kun mä tiiän, että lukema ei nyt oo "aito". Höh.

Rowita Butterfly Tweed

... eli tee-se-itse-vaikkakin-vahingossa-Rowan-Tweed.

Päätin jättää ruskean CottonViscosen jäähylle parempia ideoita odottelemaan ja aloitin kesä-Cavernia Novitan Butterflystä. Projekti alkoi värjäämisellä, koska vauvanvaaleansininen ei erityisemmin houkuttele mua. Oliivinvihreää Dylonia pesukoneeseen ja 500 grammaa perhoslankaa perään. Langat kieputin vyyhdeiks tasaisen värin toivossa ja vyyhdit survoin sukkahousujen sisään takkuuntumisen estämiseksi.

Väri on kyllä tasainen ja vyyhdit pysyi siististi kasassa nailonien lahkeissa, mutta lanka tais jonkin verran sydämistyä linkouksesta. Sileäpintaisesta ja tasakierteisestä langasta tuli nimittäin bukleelankaa.

Kuvasta voi nähdä vaaleansinisen värjäämättömän langan ja värjätyn vihreän langan erot. Hiukkasen on roheempaa tää pesukonekäsitelty versio. :) Sama homma on käynyt aiemminkin värjätessäni Butterflytä pesukoneessa. Langan viskoosisäikeet ei erityisemmin taida tykätä rankasta käsittelystä, vaikka säädin linkouksen melko alhaisille kierroksille.

Värjäämättömän Butterflyn neulepinta on tasaisesti kiiltelevää ja siistiä. Värjäyksen jälkeen jälki on hieman möykkyisempää, koska säikeet on avautuneet löyhemmiksi. Neulepinta on myös alkuperäistä pehmeämpää samasta syystä.

Väri- ja pesukonekäsittelyn aiheuttamat muutokset langassa ei kuitenkaan haittaa mua lainkaan. Eipähän näy mahdolliset käsialan vaihtelut ja epätasaisuudet yhtä herkästi, kun pinta on valmiiks hieman rypyliäistä. Neuletapaamisessa sanoivat, että neulepinnan perusteella lankaa vois erehtyä luulemaan Rowaniksi, sen verran tweedmäistä neule on. Että ei nähtävästi tarvinnutkaan alkaa tilaileen Rowanin Summer Tweediä netistä, sen kuin heittää vanhaa kunnon Novitaa koneeseen pyörimään ja piraatti-Rowan on valmista! :D

Suklaasammakko

Ei se ollutkaan niin helppoa kuin mä luulin. Että täydellinen lanka löytyy sattumalta, ilman suurta tuskaa ja etsimistä ja kaiken lisäks vielä tarjoushintaan. Ja että kertaalleen läpi neulottu ja hyväks havaittu malli toimis vaivatta myös seuraavalla kerralla. Ei aina käy niin kuin haaveillaan, juu ei.

Mä oon nyt neulonut yhden kerän verran suklaa-Cavernia, ja voi sisso että nyt risoo. Vaikka CottonViscose on reippaasti edellisen version punaista akryylinarua paksumpaa, niin meikä tikuttelee tätä samoilla kolmosen puikoilla, isommilla puikoilla kun tulis aivan liian harvaa. Pienistä puikoista huolimatta mun käsiala on yhtäkkiä aivan ruokotonta! Siis hirveitä railoja näkyvissä! Ja tietysti langan upea kiilto paljastaa raidallisuuden kaikessa karmeudessaan. Ja raglanlisäykset, mitä ihmettä niille tapahtui?! Mä luulin tehneeni ne ohjeen mukaan edellisessä Cavernissa, mutta nyt mä tajuankin, että mähän sävelsin siihenkin omiani. Nyt kun teen ohjeen mukaan, eli lisään vierekkäisissä silmukoissa, niin lisäyskohta on sekin melko reikäisen ja epätasaisen näköinen. Rumaa on.

Mitä vielä? No tietysti alkaa tuntua siltä, ettei 7 kerää riitä kuin napapaitaversioon ja että tämäkin aloitus on sen vuoksi turhan suppea eli kaula-aukko alkaa liian ylhäältä poolomallisesti. Mikäs nyt eteen? Purku? Mä olen kyllä aina tykännyt sammakoista mutta frogging ei siltikään nyt huvittais. Toisaalta on ihan turha neuloa eteenpäin, jos nyt jo tuntuu tältä. Ei taida tää rupisammakko muuttua prinssiksi vaikka kuinka pussais.

Ja tosta langasta sais vaikka mitä muuta ihanaa, vaikka jonkun kivan kesätopin. Pitsineuletta, tai miksei virkatunkin. Kurnutusta siis tiedossa, joko neuleen tai mun osalta. Toivottavasti mun silmät ei pullahda sammakkomaisesti ulos jos toi lanka alkaa kovasti kiukkuaan mulle; suhteellisen löyhällä noi viskoosin kierteet kuitenkin, niin että saas nähä minkälaista sammakonkutua mä vielä joudun selvitteleen. Kvak ja kurn.