-->

30.1.2015

Vinoon ja vaakaan

Olen ehkä joskus ennenkin kertonut, että olen varsinainen äkkiä nyt ja heti heti -ihminen. Kun inspis iskee, pitää se toteuttaa välittömästi ja viivyttelemättä. Ei siinä paljon jouda vertailemaan nettikauppojen hintoja ja odottelemaan parin viikon toimitusaikoja. Siksipä jäi tälläkin kertaa Drape Drape 2 -kirja ostamatta. En myöskään oikein usko saavani rahoilleni odottamaani vastinetta noista japanilaisista ompelukirjoista, kun niiden kokoluokitus ei yllä lähellekään meikäläisen 46-kokoa ja dd-kuppia. Kun joka tapauksessa joutuisin tekemään ison työn suurentamalla ja muokkaamalla alkuperäistä kaavaa, niin samalla vaivalla teen sen näin yksinkertaisessa mallissa alusta asti itse. 


Mekko siis jäljittelee Drape Drape 2 -kirjan mekkoa nro 2. Sen verran iisiltä näytti tuo kaava, että päätin kokeilla sitä omaa peruspaitakaavaani muokaten (ks. esim. Sew Busy Lizzyn postaus). Perusidea kyllä toimii, mutta mun toteutus vähän ontuu. Ensinnäkään ei ehkä olisi kannattanut valita kankaaksi vinoraitaa. Se kun menee nyt aika hassusti vaakaraidaksi selkäpuolella. Lisäksi isot raidat hukuttavat sivulaskoksen lähes kokonaan, mikä nyt ei ole alkuunkaan tarkoitus. Toiseksi pääntien ja kädenteiden kanttaukset ovat viturallaan, vaikka tein ne kolmeen kertaan. Mun pitäis aina muistaa, että vaikka vuorin tai alavarojen leikkaamiseen meneekin aikaa, niin sitä myös säästyy, kun saa kerralla siistiä jälkeä. Kolmanneksi, mua ärsyttää nuo näkyvät tikkaukset: musta lanka valkoisella kirvelee silmiä. Voipi olla, että puran vielä nuo valkoiset kohdat ja tikkaan ne valkoisella. Juu niin varmaan saan ton aikaseksi, muahhahaa...


Tuo laskos melkein toimii taskuna, mutta ei ihan. Sen pitäisi olla vähän syvempi, että sinne uskaltaisi laittaa kännykän tai avaimet. Ehkä aidossa kaavassa se onkin isompi pussi, mutta kankaan riittävyydenkin takia mun oli pakko tehdä maltillisempi laskos tähän plagiaattiin.


Kaava on sen verran erikoisen mallinen, että tarvittaisiin 170 cm leveä kangas, jotta mekon voisi leikata yhdestä kappaleesta. Mun kankaani oli vain 140 cm leveää, joten leikkasin takakappaleen kahdesta osasta. Etukappaleelle riitti ehjää kangasta, mutta se näytti jotenkin tylsältä, joten leikkasin sitten toisen yläkulman omasta palastaan. Näin sain tuon valkoisen kulman pääntien tuntumaan.



Kangaspala ei riittäny minkäänlaisiin hihoihin, mutta kyllä mä sellaisia tähän kaipaan. Onneksi on noita hihattimia, niin että asia on helposti autettu.


Hoplaa! Esikoisen kolmivuotissynttäreiltä jääneitä ilmapalloja pyörii edelleen lattioilla.

16 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! Eihän muuten kuvista uskois, että poseeraan murtuneen nilkan kanssa. :D Herrajjesta, miten mä oon muka tänään seisonut yhdellä jalalla, siis sillä murtuneella?! Kyllä Burana on kiva juttu.

      Poista
  2. Upea mekko ja kiitos linkistä, menee toteutukseen kevään kuluessa. Oletko tehnyt hihattimen itse? Raaskisitko neuvoa miten sellaisen tekisi? Siis miten ommella neuloksesta, kun en ole neuloja itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepa hyvä vaan! Tää on superhelppo tehdä, kunhan löytää kaavoihin sopivan kulman.

      Hihatin on ostettu Anttilasta 8 eurolla pari vuotta sitten. :) Se on trikookangasta. Mulla ei valitettavasti ole antaa neuvoja tuollaisen ompelemiseen. Käsityölehtien kaavoista vois löytyä..?

      Poista
  3. tosi hieno, sopii sulle erittäin hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Tää on kyllä mukava päällä. Ei näy mahamakkarat. ;)

      Poista
  4. Upea asu ja nainen! Minä yllätyin, kun yhdestä japanilaisesta kirjasta löytyi vähän reilumpi koko itselleni. Yleensä aasialaiset koot on tolkuttoman pieniä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi jee, kiitos! <3 Mä olen tottunut suhtautumaan japanilaisiin ompelukirjoihin lähinnä inspiraation lähteinä. Koot kun päättyvät jonnekin 40-42 tienoille, ja monet malleista vaativat aika hoikkaan ja kurvitonta muotoa, että näyttävät hyvältä päällä. Hyvä kuulla, että poikkeuksiakin on. Kaipa tuo Drape Drape -kirjasarja kuuluu niihin, koska niissä on kaavoja joustaville kankaille. Silloin ei ole ihan niin tarkkaa koon suhteen kuin peruspuuvillaisissa malleissa.

      Poista
  5. Ihana mekko ja olen itsekin tällaistä miettinyt itselleni. Vaihdetaan kaavaa, kun seuraavan kerran nähdään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaavavinkit saat heti kun haluat! :) Tämä malli sopii monelle vartalotyypille, kun on tuota laskosta ja laskeutuvaa, joustavaa kangasta. Seuraavan aion tehdä mustasta viskoositrikoosta ja pitkillä hihoilla. Uskonpa, että siitä tulee varsin monikäyttöinen little black dress. :)

      Poista
  6. Ihana mekko, eikä selän vaakaraidan ole mun mielestä ollenkaan hassummat. Kivaa, kun olet palannut taas linjoille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun silmät on jo tottuneet noihin vaakaraitoihin. Hyvät ne on. :) On kyllä ollut niin kiva humpsahtaa takaisin bloggaamisen pariin. Kuin kotiinsa tulis pitkän matkan jälkeen. <3

      Poista
  7. Tosi hieno, raitakangas tuo hauskaa leikkisyyttä vaatteeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, totta. Mustavalkoisuus ja raidat ovat, varsinkin yhdessä, helposti tosi jyrkän muodollisia. Laskokset pehmentävät vaikutelmaa sopivasti.

      Poista
  8. Hienohan siitä tuli! Kyllä ne raidat itse asiassa tähän sopii oikein hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä nuo raidat jo istuu omaankin silmään varsin hyvin.

      Poista