On tainnut tulla ennenkin mainittua, ja useasti, että meikäläisellä on sukujuuret syvällä Hailuodon hiekassa. Perämeren suurin saari valkeine hiekkoineen ja tsiljoonine hyttysineen on veressäni äidinäitini peruina. Nykyisin äitini viettää suurimman osan ajastaan Luovosa, ja sitä kautta se säilyy seuraavallekin sukupolvelle isoäidin saarena. Siispä myös perheen uusimman jäsenen (1 v. 3 kk) piti saada juuristaan kertova villapaita.
Malli: Luotolainen. Ei valmista ohjetta, vaan mallia otettu aikuisten paidasta, josta peruspiirteet siirretty lasten kokoon.
Koko: n. 2-vuotiaan
Lanka: 2-säikeinen hailuotolainen suomenlampaan villalanka kaksinkertaisena.
Puikot: 2,5 & 3,0 mm
Ravelryssä
Kyseessä on siis perinteinen Hailuodon paita, joka meidän perheessä on aina tunnettu nimellä luotolainen. Mulle luotolainen ei ole luotolainen, ellei se ole tehty nimenomaan Hailuodossa laiduntaneiden lampaiden villoista. Tästä langasta saan kiittää äitini serkkua, joka lahjoitti sen omista varastoistaan. Näin ohuesta langasta olisi toki voinut tehdä vaikka huivin, mutta se oli niin pehmoista, että päätin käyttää sen kaksinkertaisena parempaan tarkoitukseen. Siskonpoika on pitänyt paitaa nyt reilut pari viikkoa, eikä korkea kauluskaan näyttäisi turhia vaivaavan. Hyvä niin, koska näillä pakkasilla rehellinen pässinpökkimä villapaita on pienelle tarpeen.
Miehen luotolaista tahkosin silloin joskus ennen blogiaikaa pitkään ja hartaasti. Se ei tuntunut valmistuvan ikinä, ja hautautuikin välillä keskeneräisenä pariksi vuodeksi kaapin perukoille. No hei, kuka käski tehdä miehenkokoisen villapaidan kakkosen puikoilla, puistattaa vieläkin... :) Tämä miniversio sen sijaan valmistui reilussa viikossa. Ja vitsi että sitä oli ihanaa tehdä! Ajatus siitä, että taas yksi perheestämme saa vetää ylleen sukumme saaren paidan oli jotenkin sykähdyttävä ja teki tästä projektista erityisen rakkaan.
Olen edelleen aivan hillittömän iloinen paidan saamasta vastaanotosta. Paras palkinto oli siskoni ilme, kun hän näki, minkälaista lämmikettä olin hänen pojalleen tehnyt. Me likat osataan arvostaa luotolaista, kun ollaan molemmat pienestä pitäen totuttu hakemaan lämpöä ja suojaa hyttysiä vastaan juuri siitä villapaidasta.
Malli: Pikkuveli by Suvi Simola
Koko: 2 v.
Lanka: Novita 7 Veljestä (tummanturkoosia 140 g, vaaleanturkoosia 75 g, vihreää 50 g)
Puikot: 3,0 & 3,25 & 3,5 & 3,75 mm
Ravelryssä
Sisko kiitti ja totesi, että vielä olisi tarvetta neuletakillekin. Konepestävyys olisi tietty plussaa, ja mielellään saisi olla myös vähän kasvunvaraa. Hah, helppoja valintoja: Pikkuveli perinteisestä novitalaisesta. Ja täytyypä sanoa, että pitkästä aikaa oli nautinto neuloa seiskaveikkaa! Se oli jotenkin jämäkämmän ja kimmoisamman oloista kuin muistin. Aika näyttää, kuinka se käytössä nuhjaantuu.
Ohjetta ei voi kehua liikaa. Ihan oikeasti: en muista koska olisin yhtä suurella ilolla neulonut suoraan ohjeesta ilman mitään muutoksia, kyseenalaistamista tai epäilyjä onnistumisesta. Neulomisnirvanaa parhaimmillaan, kiitos Suvi!
Ohjetta ei voi kehua liikaa. Ihan oikeasti: en muista koska olisin yhtä suurella ilolla neulonut suoraan ohjeesta ilman mitään muutoksia, kyseenalaistamista tai epäilyjä onnistumisesta. Neulomisnirvanaa parhaimmillaan, kiitos Suvi!
Pikkukaveri on utelias ympäristöstään: kaikkea uutta on kosketettava ja kokeiltava, kaappeihin pitää kurkistaa ja tädin vyyhdinpuiden toimivuus todettava omin käsin. Silti poika on ihailtavan rauhallinen, harkitseva ja tottelevainen. Ei siis ehkä ihan samaa maata kuin tätinsä, öhöm. :)
Pikkuinen hymypoika ja hyväntuulentuoja.
Ai että poika on saanut mahtavia neuleita! Luotolainen sykähdytti, perinteet on parhaita. Pikku-veli on pirtsakka, ihanat värit.
VastaaPoistaHienoja neulehia oot saanunna aikaan. Ja historiaakin niihin kirjoitettu.
VastaaPoistaVoi terve, onko tää se nyytti, josta kirjoitit "ihan vähän aikaa sitten" tädin tekijänä? Luonteikas luotolainen - kyllä.
VastaaPoistaMikäs on miehenalun kasvaessa, kun täti noin ihania juttuja värkkää. Luotolainen kolahti kyllä oikein kovasti tälläkin. Ja voi miten ihana hymy hänellä onkaan. :)
VastaaPoistaoih, kun ihanat neuleet ja söpöinen vauva! Vauvaneuleet ovat niitä ihanimpia. Tosi kivat värit pikkuveljessä.
VastaaPoistaUpea luotolainen (paita ja poika)! Ihana ajatus perinneneuleesta (kai tätä sellaiseksi voi kutusua?) pikkumiehen yllä. Perinneneuleissa on sitä jotain!
VastaaPoistaVoi miten ihana hymypoika ja ihanat neuleet!
VastaaPoistaTiina, luotolainen on maailman paras villapaita. No joo, oon puolueellinen koska oon jotenkin sisäänkasvanut siihen. :) Niin että tietenkin pikkumiehenkin piti saada eka luotolaisensa jo nyt.
VastaaPoistaPikkuveli on loisto-ohje. Mä oon samaa mieltä väreistä; kerrankin löytyi Novitalta näppärät yhdistelmät!
tikru, kiitosta! Neuloin joukkoon paljon rakkautta ja aatoksia esi-äideistä. Halaavat sitten pientä poikaa paidan kautta.
Katri, juu, sama nyytti. Ei se tosiaan ole kuin reilun vuoden vanha, mutta on peijooni nopeakasvuinen. Käyttää jo kaksivuotiaiden kokoja, ja on muutenkin kovin kehittynyt. Viiksiä odotellessa, heh. ;)
morso, täti yritti nyt vihdoin kunnostautua, kun ei etukäteisuhosta huolimatta ekan vuoden aikana tainnut tehdä pojalle yhden yhtä neuletta. Siis paria laitokselle vietyä lahjaa lukuunottamatta.
Kivahan tuon kokoiselle on neuloa, kun ei tekemisessä mee kuin pari hassua iltaa. Ja kun se vielä käyttää niitä mukisematta. Tilanne voikin olla ihan toinen jo parin vuoden sisällä...
Marsvin, "kiitos!" sanoo hän sekä sukulaisen ihailusta että paitakehuista. :)
frost, kyllä tämä tosiaan on perinneneule sanan varsinaisessa merkityksessä. Vuosisatainen juttu, joka on kulkenut sukupolvelta toiselle. Eikä syyttä, on se vaan komea kaikessa suoraviivaisuudessaan.
Maiju, poika on ihana, ja siksi sille onkin niin ihana neuloa. Tädin muru <3
Ihana poju, ja ihania neuleita! Voi kun itsekin sais välillä jotain aikaan..
VastaaPoistaNina, kiitos. On itelläkin vähän aikaansaamisongelmia tällä hetkellä. :/ Nämäkin neuleet on valmistuneet jo aikaa sitten tammikuussa. Nyt onkin sitten vähän katkolla neuleet, kun pitäis ehtiä niin paljon kaikkea muuta.
VastaaPoistaLohduttaudutaan me kuule vain sillä, että kaikki aikanaan. :) Kyllä taas jossain vaiheessa riittää aikaa ja aikaansaavuutta tälläkin saralla, usko pois!
Onpa tyylikkäitä neuleita!
VastaaPoistaMariJ, ...ja tällä kertaa sopivan kokoisia, onneksi! :D
VastaaPoistaIhania neuleita! Mua jotenkin erityisesti lämmittää ajatus siitä että lapsella on sukujuurista kertova paita.
VastaaPoistaPikkuveljessä on loistava väriyhdistelmä ja kiitos todella paljon kehuista! Tää aloittaa nyt päivänsä iloinen virne naamallaan :))
Hienoja neuleita! Ihan kateeksi käy, mistä löydät aina noin kauniita malleja!
VastaaPoistaOnnenpoika ♥
VastaaPoistaIhanat paidat! :)
VastaaPoistaUpeita neuleita molemmat! Kaunis perinnepaita, vielä spesiaalimpi kun on oman saaren lampaiden villoista neulottu :)
VastaaPoistaVoi, aivan ihanat neuleet ja poika :) Enkä tiennyt että olet Hailuodolta kotoisin!
VastaaPoistaElli
Kiitos ihanista neuleista pikkupojalle!
VastaaPoistaHailuodon perinnevillapaitaa kutsutaan "Luovosa" tikkuriksi, tikkuröijyksi, sillä alunperin niitä neulottiin noin kymmenellä lyhyellä tikulla täysin saumattomaksi ja vartalonmukaiseksi paidaksi. Ei siis tarvittu pyöröpuikkoja minkään kokoisia. Kotoisten lampaiden villan rasvaisuus säilytti myös sateissa ja meren pärskeissä, talven tuiskuissa ja "hylkijäillä" lämmöneristävyytensä. Niinpä tikkurille usein riittävänä hoitona pidetäänkin tuulettelua, pakkashangilla varsinkin.
Oi kuinka olet tehnyt taas hyvää työtä!
VastaaPoistaHieno luotolainen! Mieheni sukujuuret ovat myös Hailuodossa, isoisänisä toimi aikoinaan Marjaniemen majakanvartijana. Appiukon kaapista löytyykin samainen, hänen siskonsa neuloma paita. Mahtaisiko sinulta saada suuntaa-antavia ohjeita tuohon lapsen paitaan?
VastaaPoistavillapeikko, kiitos kuule vain itselles! On todella hienoa, että suunnittelija näkee niin paljon vaivaa ohjeensa eteen, että neulojan ei tarvitse kuin porskuttaa menemään. Kuvat ja taitto ja kaikki viimeisen päälle. *Tykkään* :)
VastaaPoistaTaru, luotolaisen malliin olen kasvanut pienestä pitäen, kun äiti niitä osti hailuotolaisilta neulojilta, kun tarve oli. Niihin sitten kietouduttiin hiihtolomalla kylmässä mökissä. Kesäiltoina tuo villapaita oli paras suoja hyttysiä vastaan. <3
siina*k, :) Ja se toimii myös toisinpäin: mä olen onnentäti, kun on tuollainen päivänsäde ilona!
Villanne, kiitos! Niistä on tykätty kautta linjan. Tai ainakin kaikki ovat olleet kohteliaita ja pitäneet mahdolliset ikävät kommentit sisällään. Päätän uskoa, ettei se siitä johdu, vaan että kaikki tosiaan ovat samaa mieltä että nämä on hienoja! :)
Emma, kiitosta! En ole paljasjalkainen luotolainen, ja ehkä juuri sen takia mulle on erityisen tärkeää, että tämä neule on sitä lankoja myöten. Miehen luotolaisen villat on myös saarelta, ja omaani varten hankin myös langat sieltä jo pari vuotta sitten. Se paita tosin on vielä neulomatta... :)
Elli, en mä itse ole Hailuodosta, vaan ihan perustamperelainen. Äiti on Pohjois-Savosta ja isä Pohjois-Pohjanmaalta, mutta äidinäidin saari Hailuoto on ollut meillä aina Se Paikka. Siellä on tullut vietettyä suurin osa lapuuden kesistä hyttysten keskellä.
Anonyymi, KIITOS itsellesi, kun kerroit tiiviissä paketissa olennaiset asiat tästä neuleesta! Päätin itse laiskana jättää väliin ja vain linkata tuohon Savonlinnan AMK:n opiskelijan tekstiin. :)
Mieheni luotolainen on kunnolla rasvaisesta villasta tehty, jja kun tein sen vielä niin pienillä puikoilla, on se toiminut hyvin purjehdusneuleena. Eikä tosiaan ole tarvinnut kertaakaan pestä; äiti jo opetti, että hankeen ne tikkurit heitetään, jahka ovat ensin tuulessa viilenneet. Tämä jos mikä on varsinainen jokasäänneule ympärivuotiseen käyttöön. Paitsi nyt ehkä ihan kuumimmille helteille suosittelisin jotain muuta...
Minna, kiitos! <3
Marja, sen isoisänisän aikaan saarella ei tainnut kovin paljon väkeä asua, ja kaikki limittyivät varmasti jotenkin toisiinsa. Isoisotätini, jonka vanha tupa on meidänkesämökkimme, oli aikanaan opettajattarena Ojakylän koulussa. Hänen valokuvistaan 1900-luvun alkupuolelta näkee, kuinka koko saari oli siihen aikaan aukeaa laidunmaata. Maisemat ovat kyllä niistä ajoista muuttuneet melkoisesti.
Kirjoittelin kyllä itselleni ylös jonkinmoisia muistiinpanoja paidan tekemisestä. Ne tosin ovat vain yhdessä koossa (n. 1-2 v.), mutta kaipa ne voisi jakaa muidenkin iloksi. Eihän tämä kuitenkaan ole millään muotoa minun ohjeni, vaan nimenomaan tekijältä toiselle siirtyvä perinneneule. Eli juu, laitan suuntaviittoja jakoon heti kun ehdin!
Aivan ihana minikokoinen luotolainen ja tosi kaunis ajatus siinäkin mielessä, että lapsi saa osan omia sukujuuriaan siinä mukana :) Pikkuveljen väriyhdistelmä on tosi hieno!
VastaaPoistaVoin ymmärtää hyvin, että luotolainen on sulle paljon enemmän kuin pelkkä villapaita. Mun juureni on tukevasti isäni kotikylässä, jossa oikeasti itse olen asunut vain tilapäisesti muutamia kuukausia ihan pienenä ja tietenkin sitten kesiä mamman luona. Kaikki siihen paikkaan liittyvä on rakasta ja arvokasta. Plättirasat lämmittää käsiani paljon paremmin kuin kalleimmatkaan nahkakintaat. Aloitin juuri Operaatio Pitsin, tutkielman mamman tuvasta löytyneistä pitsimalleista. Ihan pakko virkata edes yhdet lakanapitsit noilla malleilla.
VastaaPoistaUpea tuo luotolainen !! Kiitos että jaoit lukijoidesi kanssa neuleen tausta-ajatuksia, niitä on aina kiva lukea. Pikkuveli on myös komea !
VastaaPoistaVoi herrajestas miten suloinen yhdistelmä, luotolainen ja pieni mies! Ja miten hienoa, että tuolla neuleella on merkitystä teille. Ja on Pikkuvelikin hieno.
VastaaPoistaTein aikoinaan exälle luotolaisen ja olihan siinä neulomista. Lupasin neuloa pojallenikin sellaisen kun niin kovasti toivoo. Hän ei ole ikävä kyllä tuota kokoluokkaa vaan komea, pitkä mies. Se olis niinkuin tämän vuoden hommia, mutta saas nähdä.
Tess, kiitos ja kiitos! Sukupolvien ketju sen kun jatkuu, ja mä yritän tunkea vähän villaa siteeksi. :)
VastaaPoistaEllimelli, no ihan sama juttu täällä! Oon kyllä tamperelainen henkeen ja vereen asti, mutta jotenkin sitä kaipaa jotain fyysistä paikkaa, joka on aiempien sukupolvien koti. Ei sen tarvitse olla mikään tietty talo tai tila, saari kelpaa. :)
Operaatio Pitsi on kyllä todella vaikuttava projekti! Oikeasti hienoa, että otat mamman pitsit työn alle. Oon han varma, että mamma olis ylpeä ja iloinen.
Marika, kiitos palautteesta! Joskus on vaikea rajata kirjoituksiaan ja suunnata niitä sopivasti. Hyvä, että taustoista lätiseminen ei ainakaan turhan paljon ärsytä.
AnniKainen, luotolaisessa on kyllä työtä, mutta on se sitten sen arvoistakin. Hyvin pidettynä kestää koko elämän. Vaikka eipä sitä ole salonkeja varten tehty, vaan työntekoon, niin että saattaa sitä joutua parsimaankin...
Luotolaisessa on ainakin se hyvä puoli, ettei tarvitse ommella piston pistoa. Saumatonna vain neuloo menemmään helmasta hihansuuhun. Mä kyllä muistan, miltä tuntui pyörittää kokonaista villapaitaa sylissä, kun neuloin miehen luotolaisen hiharesoria: aika paljon painoa oli paidassa, ja joka kierroksella hiha meni kierteelle. :) Silloin oli kaiken lisäksi lämmin toukokuu, ja sylissä mukavasti kilo villaa. :)
Voi että sai komian tikkurin poika. Ite kun oon samaisesta saaresta niin sitäkin kovemmin kolahtaa :)
VastaaPoistaKiva, jos jossain vaiheessa jaksat ohjeen tynkää laittaa :). On muuten ohjeellasi tekemäni Heddat äidille ja tyttärelle saaneet kovasti kehuja.
VastaaPoistaOo, aivan mahtava luotolainen! Minulla on listalla se tehdä, saas nähdä ehtiikö poika kasvaa äitiänsä isommaksi, ennen kuin otan ja toteutan.
VastaaPoistaOi, kun ovat ihania :) Ja varsinkin poju niiden sisällä <3
VastaaPoistaIhania neuleita, mutta malli vasta suloinen hymypoika onkin!! Ai niin puistattaa pelkkä ajatus, ilman kokemusta miehen kokoinen paita 2 puikolla.. huh, huh. Hulluutta on niin montaa sorttia ;)
VastaaPoistaOlen joskus ihastellut luotolaisen ohjetta muistaakseni ikivanhassa Suuressa Käsityölehdessä, ja voi mikä namunen täältä löytyikään! Upea, rohea, ihana! Eikä takkikaan hullumpi ole.
VastaaPoistaKyllä olet kiltti täti, onnekas poju! Neuleet ovat tosi ihania.
VastaaPoistaKiva blogi sulla :) Ja kivat kuvat ja jutut! Uudessa Kodin Pellervo- lehdessä on juttua Luodosta, lue, jos bongaat ko. lehden vaikka kirjastossa.
VastaaPoistaNeule suloinen, mutta silmäni tarttii taustalla oleviin ihaniin 50-luvun kaappeihin!! Ihanat kahvat ja kaikki! Meiltä taitaa jäädä tuon vanhan keittiön entisöinti, vaikka on kerätty kalusteita autotalliin odottamaan, jotenkin on vaan NIIN paljon työtä talon kanssa muutenkin. Kas into on vähän laatunut neljässä vuodessa ;)
VastaaPoistaKauniita neuleita ja suloinen hymypoika :)
VastaaPoistaHienot paidat! Joskin mua hämää tuo luotolainen, Luoto/Larsmo kun on kunta mun kotikaupungin vieressä aika paljon alempana rannikolla.
VastaaPoistaHei höh, kyllä mä olen näihin kommentteihin vastannut jo aikaa sitten. Mihin lie se kommentti kadonnut, hmph. No otetaas uusiksi:
VastaaPoistaLeena, hyvä, jos pikkutikkuri saa aidon hailuotolaisen hyväksynnän! :)
Marja, tästähän se testineulominen lähti, kiitos vain edelleen... :)
Distant Knitter, se miehen kokoinen luotolainen on kyllä omanlaisensa urakka. Tai ei siinä oikeastaan niin älyttömästi enemmän ole työtä kuin missään muussakaan aikuisen neuleessa, mutta ehkä siihen tulee helpommin rakennettua korkeaa aloituskynnystä. Niin että mitä pienempänä sen ehtii tehdä, sen parempi! :D
Jatta, poju on kyllä sulo. Ei nimeltään tosin, mutta sulo silti. <3
Amalia, hullu ku hullu, etiketistä viis. :D Mä hullu suunnittelen taas luotolaisen tekemistä, tällä kertaa itelleni. Vaan kun siihen haluan vähän erilaista twistiä, niin homma on antanut odotuttaa itseään jo kolme vuotta. Josko ens talveks sitten. Ja niillä kakkosilla tietenkin! :D
Maaru, juu, se ohje löytyy SK:n numerosta 19/2001. Hyvä ohje onkin, sen mukaan on helppo edetä.
Tuija, kiitos! Ehkä mä yritän korvata läheisyyden lämpöä töisella paikkakunnalla asuvalle pojulle näillä neuleilla. Että olis ees jotain tädistä muistuttamassa.
Matilda, kiitos! Olikohan se juttu siis Luodosta vai Hailuodosta? Tämä luotolainen kun viittaa jälkimmäiseen. No, pitää tsekata jos lehden käsiini saan. Kiinnostaa se Luotokin, ei siinä. :)
eilen tänään huomenna, aika tarkka silmä sulla! :) Nuo keittiönkaapit tosin ovat vuodelta 1938, eli talomme alkuperäiskalustusta. Me hiottiin ja maalattiin ne uudelleen pari vuotta sitten. Puukahvat lakattiin pähkinän värisiksi, muuten kaapit ovatkin puhtaanvalkoiset.
Tällaisesta kokopuulaadusta sais nykyään maksaa itsensä kipeäksi, jos nyt sattuisi jonkun hommaan suostuvan puusepän löytämään. Vanhassa keittiössä on ihan oma tunnelmansa, mie tykkään! <3
Puikkojen kilinää, kiitos kiitos!
SatuK, ou nou, pahoitteluni varpaille tallomisesta! :D Meidän perheessä tän paidan nimi on aina ollut luotolainen, en osaa sanoa sitä tikkuriksi tai tikkuröijyksi, vaikka ne kai "virallisemmat" nimitykset olisivatkin. Koeta siis kestää, luotolainen pysyy mun sanavarastossani tällä merkityksellä, vaikka ei Larsmo-Luotoon viittaakaan! :)