Pieni luotolainen

On tainnut tulla ennenkin mainittua, ja useasti, että meikäläisellä on sukujuuret syvällä Hailuodon hiekassa. Perämeren suurin saari valkeine hiekkoineen ja tsiljoonine hyttysineen on veressäni äidinäitini peruina. Nykyisin äitini viettää suurimman osan ajastaan Luovosa, ja sitä kautta se säilyy seuraavallekin sukupolvelle isoäidin saarena. Siispä myös perheen uusimman jäsenen (1 v. 3 kk) piti saada juuristaan kertova villapaita.

Malli: Luotolainen. Ei valmista ohjetta, vaan mallia otettu aikuisten paidasta, josta peruspiirteet siirretty lasten kokoon.
Koko: n. 2-vuotiaan
Lanka: 2-säikeinen hailuotolainen suomenlampaan villalanka kaksinkertaisena.
Puikot: 2,5 & 3,0 mm
Ravelryssä

Kyseessä on siis perinteinen Hailuodon paita, joka meidän perheessä on aina tunnettu nimellä luotolainen. Mulle luotolainen ei ole luotolainen, ellei se ole tehty nimenomaan Hailuodossa laiduntaneiden lampaiden villoista. Tästä langasta saan kiittää äitini serkkua, joka lahjoitti sen omista varastoistaan. Näin ohuesta langasta olisi toki voinut tehdä vaikka huivin, mutta se oli niin pehmoista, että päätin käyttää sen kaksinkertaisena parempaan tarkoitukseen. Siskonpoika on pitänyt paitaa nyt reilut pari viikkoa, eikä korkea kauluskaan näyttäisi turhia vaivaavan. Hyvä niin, koska näillä pakkasilla rehellinen pässinpökkimä villapaita on pienelle tarpeen.

Miehen luotolaista tahkosin silloin joskus ennen blogiaikaa pitkään ja hartaasti. Se ei tuntunut valmistuvan ikinä, ja hautautuikin välillä keskeneräisenä pariksi vuodeksi kaapin perukoille. No hei, kuka käski tehdä miehenkokoisen villapaidan kakkosen puikoilla, puistattaa vieläkin... :) Tämä miniversio sen sijaan valmistui reilussa viikossa. Ja vitsi että sitä oli ihanaa tehdä! Ajatus siitä, että taas yksi perheestämme saa vetää ylleen sukumme saaren paidan oli jotenkin sykähdyttävä ja teki tästä projektista erityisen rakkaan.

Olen edelleen aivan hillittömän iloinen paidan saamasta vastaanotosta. Paras palkinto oli siskoni ilme, kun hän näki, minkälaista lämmikettä olin hänen pojalleen tehnyt. Me likat osataan arvostaa luotolaista, kun ollaan molemmat pienestä pitäen totuttu hakemaan lämpöä ja suojaa hyttysiä vastaan juuri siitä villapaidasta.

Malli: Pikkuveli by Suvi Simola
Koko: 2 v.
Lanka: Novita 7 Veljestä (tummanturkoosia 140 g, vaaleanturkoosia 75 g, vihreää 50 g)
Puikot: 3,0 & 3,25 & 3,5 & 3,75 mm
Ravelryssä

Sisko kiitti ja totesi, että vielä olisi tarvetta neuletakillekin. Konepestävyys olisi tietty plussaa, ja mielellään saisi olla myös vähän kasvunvaraa. Hah, helppoja valintoja: Pikkuveli perinteisestä novitalaisesta. Ja täytyypä sanoa, että pitkästä aikaa oli nautinto neuloa seiskaveikkaa! Se oli jotenkin jämäkämmän ja kimmoisamman oloista kuin muistin. Aika näyttää, kuinka se käytössä nuhjaantuu.

Ohjetta ei voi kehua liikaa. Ihan oikeasti: en muista koska olisin yhtä suurella ilolla neulonut suoraan ohjeesta ilman mitään muutoksia, kyseenalaistamista tai epäilyjä onnistumisesta. Neulomisnirvanaa parhaimmillaan, kiitos Suvi!

Pikkukaveri on utelias ympäristöstään: kaikkea uutta on kosketettava ja kokeiltava, kaappeihin pitää kurkistaa ja tädin vyyhdinpuiden toimivuus todettava omin käsin. Silti poika on ihailtavan rauhallinen, harkitseva ja tottelevainen. Ei siis ehkä ihan samaa maata kuin tätinsä, öhöm. :)

Pikkuinen hymypoika ja hyväntuulentuoja.

Something sweet and innocent

EDIT 10.2.2011: Jatta julkaisi äsken ihanaisen ohjesettinsä, joten lisäsin linkin tännekin! :)

Malli: Kivi by Jatta Saukko
Lanka: Istéx Létt-Lopi, 205 g
Puikot: 4,0 mm & 5,0 mm
Ravelryssä

On pysähtynyt olo. Niin kuin pitäisi hetkeksi jäädä tähän hengähtämään ja odottamaan. Toisaalta tekee mieli kiirehtiä eteenpäin, juosta hurjaa vauhtia niin että korvissa viheltää ja jalat ovat haposta kirpeät. On kiire, mutta kiireen silmässä on pysähtynyt hetki. Sellainen kalpea ja kuulas.

Kalpea, kuulas mutta ei kylmä. Sisällä hehkuu, ja sydämenseutua lämmittää villa. Ostin Oulusta viileänturkooseja villakeriä ja anoin Jatalta suoraviivaista ja selkeää neulottavaa kotimatkalle. Sainkin etukäteisoikeuden Jatan tulevaan ohjesettiin, jonka vaihtoehdoista päädyin tähän näitä täydentävään kolmanteen versioon. Säärystimiin ei lanka riittänyt, mutta korvaukseksi tein keepille seuralaiseksi kukan. Ettei tarvitse jäädä paripuoleksi, kummankaan.

Malli: Kukka on yhdistelmä RobinHillin lehtiä ja Jatta Saukon Liljaa (molemmat Ravelry-linkkejä)
Lanka: Istéx Létt-Lopi, 20 g
Puikot: 2,0 mm
Virkkuukoukku 3,0 mm
Muuta: muovipäällystettyä rautalankaa, rintaneulamekanismi
Ravelryssä

Terälehdet on neulottu yksinkertaista lehden ohjetta mukaillen, ja kukka on kasattu samalla periaatteella kuin Jatan Lilja. Pyörittelin vielä pieniä lankahöttösiä veden ja saippuan avulla palloiksi, jotka kiinnitin keskelle terälehtiä. Taakse ompelin rintaneulasoljen niin että villakukkaa voi helposti käyttää koristeena missä haluaa. Minusta se on hurjan kaunis.

Ei se tuoksu muulle kuin hennosti karitsalle ja puhtaalle. Mutta silmälle se antaa ilon, ja sormenpäille tiedon, että jokin voi olla yhtä aikaa karhea ja pehmeä, sileä ja epätasainen.

Valossa on jo vähän kevättä. Odotan sitä innolla, mutta samalla toivon, ettei se liikaa kiirehtisi tuloaan. On vielä niin paljon tekemistä, ennen kuin on aika siirtyä hiljaisesta kalpeudesta kevään väreihin.