-->

16.8.2010

Takaisin satulaan

2,5 kuukautta neulomatta yhden yhtä silmukkaa ja kolme kuukautta blogaamatta. Miksi?! Koska jäin kiinni kainaloihin. Luitte aivan oikein, k-a-i-n-a-l-o-i-h-i-n. Niihin asti nimittäin pääsin toukokuussa alussa Millefiori Cardiganin kanssa. Neulominen edistyi hyvällä sykkeellä ja joutuisasti, kunnes kuulin ohjeen hihojen olevan vähintäänkin kehnosti istuvat ja tosi kapeat. Hmm. Minä inhoan huonosti istuvia hihoja, koska ne voivat romuttaa koko neuleen ryhdin ja muodon. Piti siis alkaa miettimään omaa sovellusta neuleen yläosalle. Ja siihen pohtimiseen se innostus ja koko neulominen sitten lopahtikin. Uutta työtäkään en osannut aloittaa, kun puolivalmis neuletakki kummitteli tiellä.

Grey Millefiori cardigan

Malli: Millefiori Cardigan by Andrea Pomerantz, Interweave Knits, Spring 2009 (monilla muokkauksilla) sekä The Tailored Sweater by Tuulia Salmela
Lanka: Garnstudio Cotton Viscose, 450 g.
Puikot: 2,5 mm (joustin ja simpukkaneule) & 3,0 mm.
Ravelry

Elokuun alussa päätin tarttua puikkoihin uudestaan ja kokeilla ehkä vähän poikkeuksellista lähestymistapaa neuleen valmiiksi saamisen toivossa. Olin jo pidempään halunnut kokeilla Tuulian The Tailored Sweater -metodia, koska istutettujen hihojen neulominen saumattomana ja omille mitoille räätälöitynä kuulosti taivaanlahjalta. Koska kumminkin olin jo neulonut 3/4 neuletakista alhaalta ylöspäin, ei huvittanut alkaa purkaa tehtyä työtä. TTS-metodin voi kuulemma kääntää tehtäväksi myös alhaalta alkaen, mutta kaiken jumituksen jälkeen ei huvittanut ruveta säätämään yhtään enempää kuin oli pakko. Etenkään kun en ollut koskaan kokeillut metodia kumpaankaan suuntaan...

Buttonbands

Siispä neuloin Millefiorin yläosan ja hihat TTS:llä ylhäältä alaspäin ja silmukoin osat yhteen kainaloiden kohdalla. Monimutkaista? Ehkä. Kannattavaa? Ehdottomasti! Tuulian TTS:n avulla sain täydelliset istutetut hihat ja ohjeen, jota voi noudattaa suurinpiirtein sokeasti jäämättä joka kohdassa pohtimaan, tuleekohan tästä hyvä ja pitäisiköhän jotain sittenkin muuttaa. Silmukointikin sujui nopeasti ja kivuttomasti, eikä yhdistämiskohtaa huomaa oikeastaan mistään. Vai onnistuuko joku teistä muka bongaamaan sauman jossain? :)

Clam stitch

Millefiorin alkuperäisestä ohjeesta en siis oikeastaan käyttänyt muuta kuin tuota simpukkaneuletta. Siitäkin tipautin kolmosriviltä yhden langankierron pois, koska se nyt vain näyttää mun silmääni paremmalta tiiviimpänä. Kun tiheyskin oli eri kuin ohjeen vaatima, niin laskin sitten silmukat uusiksi ja tein saman tien omalle vartalolleni sopivat vyötärömuotoilut neuleeseen. Seuraavalla kerralla taidan kyllä tehdä myös rintamuotolaskokset lyhennetyillä kerroksilla, koska ehkäpä tässäkin neuletakissa lisätila rintamuksen kohdalla olisi ollut tarpeen. Köhöm.

Millefiori cardigan, stone pillar and I

Todennäköisesti pidän tätäkin neuletakkia useimmiten tällä lailla yhdellä napilla kiinnitettynä, koska kaulaan asti napitettuna olo on jotenkin ahdas (voiko neule aiheuttaa ahtaanpaikankammoa? :)) Tein neuletakista tarkoituksella hieman naftin, sillä kokemukseni mukaan tämä laskeutuva lanka venyy ja antaa periksi käytössä. Mieluummin haluan neuleen, joka käytössä muotoutuu sopivan kokoiseksi kuin neuleen, joka heti kättelyssä lörähtää liian isoksi. Sallikaa siis toistaiseksi hieman irvistelevä nappilista; kyllä se siitä ajan myötä asettuu nätimmäksi (kunhan neule venyy tai minä kutistun, kumpi tahansa käy! :D)

Hertta put on a pedestale and not liking it...

Sitten vielä Hertta-kuulumisia. Herttaa voi sanoa varsin itsepäiseksi ja omanarvontuntoiseksi pieneksi hauvaksi, joka pyrkii aina kipuamaan mahdollisimman korkealle tähystämään ympäristöään ja saamaan huomiota. Kun se nyt kerrankin nostettiin jalustalle ihailtavaksi, niin neiti koki olonsa vähemmän varmaksi, kuten kuvasta ehkä näkyy. :)

Her majesty Hertta I on her throne

Mutta ei hätää, Hertta pääsi pian pienehköstä korkeanpaikankammostaan ja alkoi kuningattaren elkein tarkastella valtakuntaansa ja alamaisiaan. Kuvaa otettaessa hänen kuninkaallinen korkeutensa Hertta I ei vielä aavistanut, että kuvitellusta valta-asemastaan huolimatta se joutuisi aivan pian alistumaan pestäväksi ja kynsienleikkuuseen... :)

32 kommenttia:

  1. Sie oot kaunis, siulla on ihana koira ja ihana uus neuletakki :)

    VastaaPoista
  2. Mahtava neuletakki, mieki haluan! :) Ja tuo hiha-metodi on opeteltava joskus.

    VastaaPoista
  3. hillanen: Kiitos sinä ihana, kultainen ihminen! <3 Mulla on menossa eka työpäivä loman jälkeen, joten kaikki piristys ja mielialan kohotus tulee todellakin tarpeeseen. :)

    wilmiina: Mä suosittelen TTS-metodia lämpimästi! Se ei siis ole pelkästään hihan tekemistä varten, vaan se antaa ohjeen koko paidan tai neuletakin tekemiseen saumattomana ja hihojen kera ylhäältä alaspäin, omien mittojen mukaan. On ehdottomasti tutustumisen arvoinen ja hintansa väärti juttu.

    VastaaPoista
  4. Aivan ihana uusi neuletakki. Oli selvästi kaikn säätämisen arvoinen!

    VastaaPoista
  5. Hieno on!

    Minä pidän lähes aina neuletakkeja vain yhdellä tai muutamalla napilla kiinni. Jotenkin tulee kaulaan asti napitetuista mieleen että miksei se sitten ole napiton neule? (täytyy tosin varmaan äkkiä käydä katsomassa ravelryn projekteja ja virkistämässä muistia... täällä kun ei ole neuleita oikeastaan vedetty edes kaapista muutamaan kuukauteen)

    VastaaPoista
  6. Tiina: Kiitos, olen samaa mieltä! Jännää, miten voikin koko neulominen jumiutua aivan täysin yhden projektin ongelmien takia. En jotenkin jaksanut yhtään ajatellakaan koko neuletakkia saati muiden töiden aloittamista, kun en osannut päättää, miten jatkaa neuletta kainaloista ylöspäin. Sitäkin tyytyväisempi olen, kun neuletakki on vihdoin valmis ja jopa erittäin onnistunut. :)

    Terhi: Hei, en yhtään ihmettele, että neuleet on pysyneet kaapissa. Johan tässä on meinannut läkähtyä lämpöhalvaukseen ilmankin. :) Ja mulla on tosiaan sama juttu noiden napittamisten kanssa. Melkein riittäis jos olis solmimisnauhat tai sitten se yksi nappi. Säästyis ainakin napinläpien tekemisen vaivalta. Laiska, minäkö? Eheei... :P

    VastaaPoista
  7. Kaunis neuletakki! Mie jäin taas kerran ihastelemaan sun ihanan punaisia hiuksia <3

    Mie opettelin edellisen neuletakin kohdalla neulomaan hihat ylhäältä alaspäin ja tulen käyttämään sitä metodia jatkossakin. Eipä ole enää sitä ongelmaa, että erillisenä neulotut hihat ei sopiskaan nätisti paikalleen tai tulis vääränmalliset.

    VastaaPoista
  8. Sinä ja villatakki muodostatte kauniin kokonaisuuden! ;D Ja mikä silmukoinnin taidonnäyte!

    VastaaPoista
  9. Hieno on takki ja nätti olet itsekin! Mutta nuo hiukset - upeat! Miten noi ihanat letit on tehty?

    VastaaPoista
  10. Aikalisä on joskus parasta mitä voi harrastukselle (ja itselleen) antaa. Näkeehän sen jo lopputuloksestakin!

    Pyöreät pääntiet ja kaulaan asti napitukset ovat jotain, mikä ei monelle sovi. Itse pidän täysmittaisista nappilistoista, mutta siitä huolimatta en juuri koskaan napita neuletta kokonaan.

    VastaaPoista
  11. Mikä takki! Ja kannatti tosissaan kikkailla hihojen parissa, ei tuosta mitään saumaa huomaa :)

    VastaaPoista
  12. Niin kaunis villatakki! Oon kanssa miettinyt TTS:llä neulomista, mutta en ole vielä saanut hankittua pakettia. Ilmeisesti sillä kuitenkin saa juuri oikean kokoisia paitoja ja takkeja, joten ehkä kannattaisi hankkia.

    Hertta on kyllä maailman suloisin minimäykky. Saaran kanssa loppukesä on mennyt juoksujen sotkemana. Nyt alkaa olla lähellä leikkauttamisajatukset, jos ei ratkaisuja ala löytyä. Syyskuun alussa palaamme kaupunkiin, joten yritetään joskus taas törmätä koirien kera :)

    VastaaPoista
  13. Oo, se on kaunis kuvissakin <3 Ton tukan saat opettaa mullekkin, se on niin hiano kans!

    VastaaPoista
  14. Hieno takki! En ole koskaan neulonut hihoja eriksen, yritän aina neuloa ilman saumoja. Se tarkoittaa, että ohje on aina soveltava, mutta sitten hihat ja kaikki muu onnistuu. Nyt tiedät sen:)

    VastaaPoista
  15. Oih, kyllä on kaunis! Ja voih, tukka on ihana! Miks mä en saa mun tukkaa pysymään punaisena, ihan epistä. Taidan vetäistä kokomustan seuraavaks, se on ainakin pysyny. :)

    VastaaPoista
  16. Kaunis ja istuva neule. Täysosuma!

    VastaaPoista
  17. Aivan ihana neuletakki! Ja pitäisi itsekin valita joskus tuollainen hillitympi väri... Pitää ehdottomasti kokeilla tuota TTS-metodia jo heti kohta alkavaan projektiin, ajattelutasolla junnaa juuri hihojen ja parin muun asian kohdalla.
    Elli

    VastaaPoista
  18. Minä oon aina sanonu että oot mahdottoman taitava - ja sanon taas!! Ja sulla on niin suloinen tuo Herrtatyttönenkin, mun Sandrariiviö lähettää tervehdyksen kera haukahdusten ;-)

    VastaaPoista
  19. Voi Herttaa!

    Neuletakki on taas aivan ihan, kyllä kannatti kaikki säätäminen!

    VastaaPoista
  20. Tess: kiitokset kehuista! Hiukset selvisi yllättävän hyvin värinsä säilyttäen kesäloman aikaisesta huolettomasta hoidosta. Nähtävästi tuo väri on jo niin tarttunut hiuksiini, ettei se hevillä haalistu vaikkei saisi uutta voimaa väripurkista kuukauteen. :)

    Mä myös aion jatkossa tehdä neuleeni helpommin ja ilman saumoja, kun se kerran Tuulian kaavan mukaan on niin vaivatontakin. Eipä tarvitse erikseen istuttaa hihoja eikä tule toisen hihan syndroomaakaan, kun kaiken voi tehdä yhdellä kertaa.

    Maikki: Kiitos! Pitää kyllä vähän röyhistää rintaa itsekin tuon silmukoinnin suhteen. rajan näkee oikeastaan vain kun neuleen nostaa valoa vasten, mutta normaalitilanteessa se ei pistä silmään.

    Mari: Eikös vain? Se on klassinen malliltaan, ja simpukkaneule tuo siihen kivan yksityiskohdan dominoimatta silti liikaa. Uskoisinpa, että tuosta tulee paljon käytetty jokapaikanneule.

    Anonyymi: Voi kiitoksia! <3 Letit olen letittänyt omin pikku kätösin peilin edessä. Ne ovat tavalliset toispuoleiset ranskalaiset letit, eli osioita otetaan vain toiselta puolelta.

    Tässä vapaamuotoiset ohjeet lettien tekemiseen:
    Aloitan tuosta alemmasta letistä ja letitän sen hieman alaspäin vetäen, eli en ihan hiusrajaan vaan alemmas otsalle. Kun eka letti on valmis, erotan sen päältä ison osion hiuksia, jotka letitän samalla lailla toispuoleisesti ja alaspäin ohjaten, jotta uusi letti peittää edellisen ns. jakauksen tai hiusrajan, Siis siten, ettei päänahkaa näy välissä. Lopuksi yhdistän molemmat letit parilla letittämällä niiden päitä yhteen ja kiinnitän ne parilla pinnillä. Kampaus täydentyy vielä kivasti, jos letittää eri puolille vapaana olevia hiuksia pikkulettejä, joita sitten voi pinnillä nostaa sitomaan vapaita osioita. Kokeilin näitä eka kertaa pari viikkoa sitten ja yllätyin, kuinka helppoa tekeminen olikaan.

    Minna: Tuntui tosiaan siltä, että piti pitää kunnon tauko tämän harrastuksen kanssa. pariin kuukauteen ei huvittanut edes ajatella lankoja. Varmaan tuon aikalisän vuoksi into on nyt palannut paljon tuoreempana.

    Mä pidän pyöreistä, ehkä hieman neliömäisistäkin päänteistä, mutta tässä neuleessa tuli ehkä tehtyä turhan ahdas pyöreä pääntie. Se ei tosiaan sovi kovin monelle, eikä ainakaan kokonaan napitettuna minullekaan. Onneksi ei ole olemassa mitään yleismääräystä siitä, kuinka neuleet pitää napittaa, vaan saa ihan itse päättää mikä hyvältä tuntuu.

    essi: Kiitos! :)

    Anna-Kaisa: Ainakin mun kohdalla TTS tuntuisi sopivalta metodilta. Kaikki taitaa olla kiinni mittojen ottamisesta; jos kerran saa omat mittansa kunnolla mitatuksi, niin niiden avulla TTS-kaava kyllä tuottaa istuvia neuleohjeita.

    Voi Saaraa, juoksut ei aina ole helppo juttu koiralle. :( Toivottavasti tilanne helpottaa ja meidän mäykyt pääsevät taas temmeltämään keskenään juoksuhuolitta. Palataan siis asiaan syyskuussa!

    Jatta: Sovittu! Letitetään tavattaessa. :)

    Anna: Kyllä, nytpä mä sen tiedän! :) Ihanaa sekin, että turhat saumanvarat jäävät pois, mikä säästää lankaa ja poistaa paksuhkot möykyt saumakohdista. Joka tavalla kannattavaa neuloa saumattomana siis! :)

    Nina: Kyllä mullakin kesti melkein vuoden, ennen kuin väri alkoi kunnolla pysyä. Mun tapauksessa kun lähdettiin ihan vaaleasta hiouksesta, niin ekat kuukaudet olin ensin kuin paloauto, joka parin pesun jälkeen meinasi aina haalistua homeiseksi mansikaksi. :P Lohdutukseksi voi sanoa,m että musta on aina muodissa. ;)

    Tuija: Kiitos!

    Elli: Sama juttu täälläkin, eli juuri hihapyöriön muotoilu on mulle se hankalin homma, jos pitää lähteä tyhjästä tekemään. TTS ratkaisi tämän ongelman, niin että voi melkein aivottomana painaa eteenpäin.

    Satu U: Ja mä toistan itseäni: KIITOS! :) Hertta kiittää ja lähettää Sandralle terkkuja takaisin hännänheilautusten ja lipaisujen kera. :)

    ColibriDreams: Säätäminen oli kyllä vaivan arvoista, vaikka valmistuminen kauan kestikin. Ja juu, Hertta tosiaan on ihana. :)

    VastaaPoista
  21. Ihana on sekä luonnossa että kuvissa!

    VastaaPoista
  22. Että tuo takki istuu hyvin. TTS pitäisi joskus opetella.

    Hertta on edelleen aika herttainen. Pelkääkö se muuten ukkosta?

    VastaaPoista
  23. Ihan mielettömän kaunis takki. Tauko siis todellakin kannatti!

    VastaaPoista
  24. Olipas todella kaunis takki eikä tietenkään kantajakaan ole ruma ;). Tuollaisesta hiha metodista en oo kuullukkaan ja tuo oli aivan uutta että lyhennettyillä saa lisää tilaa poven kohtaa jota mullakin on aika mukavasti. sainpas taas vinkkiä :D

    VastaaPoista
  25. Mainio keksintö tuo ylhäältä alas ja alhaalta ylös! Mulle ei ole yhtään kolahtanut noit ylhäältä alas neulottavat mut silmukointisysteemi on aivan super.

    Hertal taitaa olla vähän kissamaisia piirteitä...

    VastaaPoista
  26. Ihanan värinen lanka ja sopii täydellisesti tuohon malliin! Ja ootpas jaksavainen, kun nuo hihatkin teit eri ohjeella ja vielä silmukointi. Lääh. Ihanat kuvat!

    VastaaPoista
  27. Voi Herttaa! Ja ihastellen luin juttuasi. Aika peto olet. Tuossa oli monta vaihetta, joihin olisi homma kaatunut tässä osoitteessa. Tuulian systeemit kuulostavat houkuttelevilta. Pitäisi varmaan kurssittaa itsensä sellaiseen.. Takki on joka tapauksessa hieno ja Tampereen(?) tyttö näyttää jotenkin erityisen komialta.

    VastaaPoista
  28. hiisa: Tänks! :)

    Marjut: Minusta ainakin tuli tämän kokemuksen perusteella vannoutunut TTS:n kannattaja. Suosittelen lämpimästi muillekin.

    Hertta ei välitä ukkosesta tippaakaan. Pentuajan ukonilmoilla me aina touhuttiin jotain kivaa eikä hyssytelty ja voivoteltu koiraa, niin että Hertta ei näe ukonilmassa mitään ihmeellistä pelättävää. Onneksi, koska paukkuherkkyys on tosi kurjaa koiralle ja siitä poistotuttaminen on kuulemma tooosi hankalaa ellei mahdotonta. :(

    Helinä: Tauko oli ilmeisesti tarpeeseen. Tauon jälkeen oli kyllä mahtava saada valmiiksi jotain näin mieluisaa ja onnistunutta.

    Anne T: No kiitoksia, sanoo kohteliaisuudesta hyvin otettu kantaja. :) En ole itsekään kunnolla kokeillut rintamuotolaskoksten tekemistä lyhennetyillä kerroksilla, mutta se kyllä varmasti kannattaisi ja parantaisi istuvuutta. Ehkä ens kerralla, jos viitsin... :)

    Susu: Hertta on kissamainen koira, jollain tavalla. Kovin itsenäinen ja haluaa päättää (ei kyllä yleensä anneta sille sananvaltaa...) Se myös inhoaa märkyyttää ja sadekelejä eikä juuri pidä uimisesta. Nirsokin se osaa olla, eikä tosiaan juuri nöyristele ihmistä miellyttääkseen. Paitsi jos ihmisellä on ruokaa vastineeksi. :D

    Marsvin: Eikös ookin hyvän sävyinen harmaa? Klassinen väri, joka istuu monen vaatteen kanssa, sanoisin. Kiitti kuvakehuista; ite en ole niihin erityisen tyytyväinen, mutta pannaan pitkän tauon piikkiin kaikki turhat epätarkkuudet ja venkoilevat ilmeet.

    Outi: Juu, tamperelainenhan minä. :) Olen kyllä erityisen tyytyväinen, että lopulta selätin tämän projektin. Onneksi lopputulos on onnistunut, koska hieman olis ottanut päähän, jos kaiken säätämisen jälkeen tulos olis ollut susi.

    VastaaPoista
  29. Upea takki, kuten tavallista! Iloista syksynalkua!

    VastaaPoista
  30. Hyvää kannatti odottaa. Tajista tuli upea!

    VastaaPoista
  31. Yleensä kommentoidaa tehtyjä töitä, mutta voi että miltä koirasi näyttää tuossa yhdessä kuvassa. Kuinka sydäntä särkevä!

    VastaaPoista