Kultaa

Malli: Annis by Susanna IC, Knitty Spring+Summer 2010
Lanka: Malabrigo Yarn Sock, väri primavera
Puikot: 5,0 mm (7,0 mm silmukoiden luomisessa)
Ravelryssä

Ravelry-jonon lyhentäminen jatkuu; tällä kertaa puikoilta valmistui Annis-huivi, joka on roikkkunut listalla ohjeen julkaisusta lähtien. Malli oli aika koukuttava neuloa lyhennettyine kerroksineen, mutta voipi olla että tämä jää viimeiseksi tätä sorttia: en millään saa huivia aseteltua nätisti kaulan ympärille, ja hartiahuiveja en oikein osaa pitää. Ehkä pitää kokeilla, josko tekis Anniksen reilun paksuisella langalla, niin että siitä tulis melkein viltti johon voisi kietoutua oikein kunnolla. Hmm. Taitaa Annis mennää uudestaan Ravelry-jonoon... :)

Päivää vaille kolmekymppistä hymyilyttää. Mulla on nimittäin maailman paras mies sekä huikeimmat ystävät ja perhe. Synttäreitä vietettiin eilen pari päivää etuajassa, ja edellämainitut rakkaat olivat järkänneet ihan mielettömän setin. Esimerkkinä mainittakoon, että päivä alkoi kipakassa pakkasessa monipuolisella ja paikallistuntemusta vaativalla Amazing Race -kisalla. Tosin mua ja pariani ei pakkanen haitannut, me kun kilpailuhenkisinä likkoina juostiin henki kurkussa rastilta toiselle. Se kyllä kannatti, koska (bussimatkojen lisäksi) 5 km untuvatakissa ja toppahousuissa pitkin poikin Tampereen keskustaa tekivät meidän tiimistä paitsi hikisen ja saunakypsän myös voittajan! :D Ystävät todellakin ovat suurin rikkaus elämässä, ja tässä suhteessa mä olen kyllä kroisos ja onnentyttö. :)

Koti on jo puettu jouluasuun, tänä vuonna kultaa hohtelemaan. Meillä on muodostunut perinteeksi, että kuusi tuodaan sisään mun syntymäpäivääni eli 20.12. mennessä, ja siinähän se jo hohtelee ja luo tunnelmaa. Kello tikittää verkkaisesti kohti huomista synttäripäivää ja joulua. Joulun ajaksi mä unohdan kellon ja kalenterin ja nautin koko sydämestäni vuoden ihanimmasta ajasta, joulun lapsi kun olen.

Hertta on jo heittänyt arkihuolensa ja nauttii joulutunnelmasta lampaantaljalla. Ei hassumpi tapa viettää aikaansa kinkkua odotellessa. :)

Ritari Bäääää

Kolme hyvää syytä neuloa nämä sukat juuri nyt:

1) Paksuhkoa sukkalankaa on varastossa vähän liikaakin,
2) ohje on roikkunut toteutusjonossa jo vuosia, ja
3) mun jalkoja paleltaa!

Malli: Chevalier Socks by Mari Muinonen
Lanka: Jämsän Huopatehtaan Retu, 120 g.
Puikot: 3,5 mm (ekat 10 krs.) & 4,0 mm
Koko: 41, eli kokonaisuudessaan kolme B-kaavion toistoa.
Ravelryssä

Mulla on selkeästi jotain luetunymmärtämisongelmia, koska tein sarjan helppoja virheitä näiden sukkien kanssa. Esimerkiksi loin väärän määrän silmukoita, minkä huomasin heti 15. kerroksella (jee). Lisäksi unohdin toisesta sukasta kantapään päällä olevat palmikot, jotka sitten tein jälkeenpäin täsmäpurkamisella ja virkkuukoukulla (ei kivaa).

Jalkaterässä posottelin menemään kaaviota pahemmin vilkuilematta. Olis ehkä pitänyt, koska huomasin vasta toisen sukan ollessa melkein valmis, että mähän olen sitten tehnyt palmikonkierrot miten missäkin. Mun ritarini eivät siis ole ihan parasta kuntoisuusluokkaa, mutta kyllä ne palvelukseen pääsevät kumminkin.

Nyt ei enää palele jalat, nämä sukat pitävät huolen siitä. Kiitos, erittäin ritarillista. Vetoa torjuu myös uusi lämmin lampaantalja. Juu, kyllä se on hankittu Tampereen Ikean pahamaineisesta lampaantaljamellakasta. :D Tosin mä en tarvinnut miekkaa tai haarniskaa saadakseni taljani, vaan selvisin hommasta hymyllä ja hyvällä käytöksellä, enkä edes joutunut jonottamaan yhtään. Voitto! :)

Herttakin on ymmärtänyt taljan tarjoaman pehmeyden ja lämmön, vaikka aluksi outoa lampaanhajuista mahdollista vihollista piti tietysti vähän pelätä ja nuuskuttaa kaula pitkällä.

En tiedä, mikä iltarukous koiralla on tuossa meneillään, vai telepatiseeraako se lahjalistaansa Joulupukille:

"Rakas Joulupukki.

Tilaisin lohta, keitettyä kanaa ja maksalaatikkoa. Kaikkia PALJON. Ei tarvitse laittaa pakettiin, syön ne heti.
Lisäksi iso possunkorva, jos en kerran saa omaa kinkkua. Ja vielä oikein monta leikkikaveria meille käymään jouluna.

Terveisin Hertta,
joka on ollut hurrrjan kiltti (tai ainakin melkein)."

Weeruska

Kolme päivää vapaata, ulkona upea talvi, sisällä kynttilät ja kauan odotetut viikonloppuvieraat. Ja kohta pääsee 1,5 kuukauden tauon jälkeen saunaankin, kun ongelmallinen kiuasremontti on vihdoin saatu valmiiksi. Tässä alkaa täydellinen viikonloppu olla hyvin lähellä. :)

Malli: Weeruska by Jatta Saukko (ravlink)
Koko: XL, huovutuksen jälkeen L
Muokkaukset: Kuvioneule aloitettu puoli kukkaa aiemmin kuin alkuperäisessä ohjeessa, ja pääntietä madallettu saman verran. Valmis mekko on huovutettu pesukoneessa.
Lanka: Jämsän Huopatehtaan Retu, 620 g.
Puikot: 3,5 mm & 4,0 mm
Ravelryssä

Jatta tuli kylään sopivasti tarkistamaan, miltä mun sovellukseni Weeruskasta näyttää. :) Ei meinaan mennyt ihan suoraviivaisesti tämän mekkosen tekeminen, kiitos mun typerien valintojeni. Vastoin parempaa tietoani päätin tehdä Weeruskan XL-kokoisena, vaikka ohjeessa korostettiin, että mitoitus on reilu ja helma hyvin pallomainen. Sen kerran kun mä olen realistinen oman kokoni suhteen ja aloitan tekemään riittävän isoa kokoa, niin tietenkin se just sillä kertaa on virhe: helman neulottuani totesin, että mekkoon mahtuis puolisentoista Vilmaa. Tai että jos pukeudun tähän jouluna, niin voin huoletta vetää napaan puolet pöydän antimista eikä sittenkään kiristä mistään. Aasi.

Jatkoin kuitenkin valitsemallani tiellä ja päätin yrittää ratkaista ongelman vasta kokeiltuani valmista mekkoa. No, olihan se tietenkin edelleen iso, joten ei muuta kuin mekko pesukoneeseen ja jännittämään. Iik. Eka rundi ei vielä pienentänyt mekkoa tarpeeksi, joten myllytin mekon vielä toiseen kertaa 40 asteen täyspitkällä pesuohjelmalla ja maksimilinkouksella. Helpotus oli suuri, kun ongin rummusta pehmoisen napakan neuleen enkä epämääräistä kasaa pannulappumateriaalia. Tulihan siitä sittenkin pitovaate!

Huovutuksessa mekko lyheni tunikaksi, ja onhan se vielä aika väljä vyötäröltä, eikä rintamuksen kohdalta istuvuus ole ihan paras. Korjasin tilannetta hieman ompelemalla kaksi riviä ohutta kuminauhalankaa kirjoneuleosuuden alareunaan nurjalle. Eiköhän tuo rypytyskin tuosta asetu käytön myötä vähän sileämmäksi, ja muutenkin tuo huovutettu neulepinta varmaan tekeytyy lopulliseen kuosiinsa ajan kanssa. Ainakaan tänä talvena ei tarvitse palella, kun voi pukeutua villahuopaan! :P

Jatalle kiitos todella hyvästä ohjeesta ja kuvaajana toimimisesta! <3>

Hedda x 3

Hei hei Heddan ohjetta odottavat, nyt se on täällä! Ohje sisältää kolme, tai oikeastaan neljä, erilaista toteutusvaihtoehtoa:

Fitted Hedda - Päänmyötäinen pipo korkealla resorilla.

Lanka: BBB Filati Alpaca, 75 g.
Ravelry-sivu

Tupsun voi lisätä jos siltä tuntuu ja lankaa riittää. :)

Lanka: Abuelita Yarns Merino Worsted,
ilman tupsua 55 g.
Ravelry-sivu

Slouchy Hedda - Rento ja tilava myssy.

Slouchy hedda laskeutuu baskerimaisesti niskaan tai pään sivuun. Mitä pehmeämpi lanka ja löyhempi neulepinta, sitä sulavammin myssy laskeutuu.

Lanka: Katia Peru, 150 g.
Ravelry-sivu

Beaded Hedda - Pampulat on korvattu helmillä ja resoriin on neulottu kuja satiininauhalle.

Sekä Fitted Heddan että Slouchy Heddan voi toteuttaa helmellisenä ja nauhakujallisena versiona: Heddan neuleohje antaa molempiin tapauksiin pätevän muutosreseptin.

Lanka: BBB Filati Alpaca Reale 70 g & ONlinie

Supersock Silke 40 g (neulottu tuplalangalla).
Ravelry-sivu

Heddan neuleohje sisältää kuvalliset kaaviot sekä kirjallisen selostuksen rivi riviltä. Ohje on englanninkielinen, mutta kaavioiden tulkintaan ei juurikaan kielitaitoa tarvita. Jos et siis ole koskaan kokeillut neuloa englanninkielisen ohjeen mukaan niin pelko pois: tästä on hyvä aloittaa, ja mä neuvon ilman muuta, jos jokin kohta jää epäselväksi. :)

Ohjeen voi siis ostaa Ravelrystä tai yläpalkin Ohjeet-välilehteä, ja tarpeen tullen homma hoituu tietty sähköpostitsekin (sisainen.villapaita (a) gmail.com).

Ei siis muuta kuin pipoa puikoille ja talvesta nauttimaan! :)

Hedda pattern is now available! You can purchase it in Ravelry or clicking the Patterns link under the header.

Hedda vol. 1

Ikkunasta näkyy huikeaa hiutaletanssia, jonka pyörteissä lumi maalaa maisemasta satumaisen kimaltavan. Mä olen niin talvessa! :) Nyt pitää vain vetää lämmin pipo päähän ja kiskaista se syvälle korvien yli, ei tuosta tuiskusta muuten osaa nauttia kunnolla!

Malli: Hedda by Vilma Vuori (ohje tulossa)
Lanka: BBB Alpaca
Puikot: 4,0 mm & 5,0 mm
Ravelryssä

Mullapas onkin ihan paras pääratkaisu talvipakkasille. Sen nimi on Hedda ja se pitää pään lämpimänä. Siinä on palmikoita ja pampuloita ja se on hurjan lämmin ja pehmeä. Ja sen neuloo ihan hetkessä. Siksi mulla onkin näitä jo neljä kappaletta, ehh... :P

Itse asiassa heddoja on kolme erilaista versiota, joista voin valita sopivimman aina tilanteen mukaan: Koiralenkille tempaisen päähän tämän arkisen harmaa pipon tai sen sähkönsinisen sisaren, jonka katolla pomppii jättimäinen pallotupsu. Työmatkoilla päätä suojaa viheriä myssymäisempi virkanaisversio. Nätteinä päivinä kutreja taas koristaa untuvainen valkoinen typymalli, jossa pampulat on korvattu kimaltavilla helmillä ja reunaa koristaa (tietenkin) satiininauha. Ja kaikista näistä on iloa silloin, kun on huono hiuspäivä. :D

Saatte aivan pian nähdä ne muutkin Heddat, ja saattepa vielä ohjeenkin kaikkiin kolmeen versioon. Ja mun lähipiirini saa päätä lämmittäviä joululahjoja, koska näiden palmikoiden ja pampuloiden neulomiseen tulee HIMO!!! :)

Messuille!

Malli:Rosamund's Cardigan by Andrea Pomerantz, Interweave Knits Fall 2009.
Lanka:King Cole Merino Blend DK, 450 g.
Puikot: 3,75 mm silmukoiden luomisessa, 3,5 mm helman ja hihojen joustinneuleessa, kaikkialla muualla 4,0 mm.
Ravelryssä lisää tietoa.

Syksy on ollut ihania kiireitä täynnä: parhaan ystävän kolmekymppiset, työkaverin väitöstilaisuus ja karonkka, siskon polttarit ja häät... Kaikki ilolla odotettuja ja huikaisevia juhlia, ja kaikki festattu läpi pitkän kaavan mukaan. Huh. 1,5 kuukautta on mennyt ohi ihan hujauksessa ja lähes ilman viikonloppuvapaita. Onneksi vapaa-ajan kiireet hellittävät nyt hetkeksi, muuten pää ois kyllä sanonut ihan kohta kukkuu, näkemiin ja nähdään ens vuonna. Seuraavat viikot aion nauttia kaikessa rauhassa talven tunnelmasta ja pikkuhiljaa heräävästä joulunodotuksesta.

Mulle yksi selkeä rajapyykki arkisen syksyn ja joulunodotuksen välissä on Tampereen käsityömessut. Tänäkin vuonna aion messuilla kahtena päivänä: perjantain auttelen Andraa Biketexin kojulla (paikka A 430). Tulkaahan morjestaan jos huomenna messuilla pyöritte! Lauantaina siirrynkin sitten myyntitoimista hankintapuolelle. :) Ostoslistalla on ainakin korumateriaaleja ja neulepuikkoja, ja kai tähän pitäis kirjata jo etukäteen, että suurin osa on kumminkin heräteostoksia. :D

Mulla on muutamia vakipaikkoja, joiden ständeiltä tarttuu joka kerta jotain mukaan. Tänäkin vuonna suuntaan Hannele Hämäläisen keramiikkanappien luo, mistä toivon löytäväni tähän vastavalmistuneeseen Rosamund's Cardiganiin sopivan yksilöllisen kiinnittimen. Parhaat lankalöytöni oon aina tehnyt Piikkopirran/Biketexin ständiltä, minkä vuoksi niin mielelläni toiminkin heillä messuapuna: langat ovat laadukkaita ja valikoima hyvä, ja voin rehellisesti omien kokemusteni perusteella suositella niitä. Muuten en hommaan suostuisikaan, koska itse inhoan imelää tyrkytystä myyjiltä, jotka eivät oikeasti tunne myymäänsä tuotetta.

Näissä kuvissa mulla on päällä viime vuoden messupalkkoja: mun ykkössuosikkilankaani King Cole Merinoa, tällä kertaa dk-paksuisena. Messuilta mukaan saattaa lähteä villatakillinen samaa kamaa aran-vahvuisena. Koska mää oon sen arvonen. :)

Keskeneräisten kuvakeräys

TV 1:n Puoli seitsemän -ohjelman toimittaja pyysi levittämään tietoa käynnissä olevasta kuvakeräyksestä ja kilpailusta liittyen kesken jääneisiin käsityöprojekteihin ja niiden aiheuttamaan ahdistukseen sekä siihen, miten asiasta voisi päästä yli. Jos sinulla lojuu nurkissa keskeneräisiä käsitöitä, niin käypä Ylen Olotilassa lukaisemassa lisäinfoa ja katsomassa insertti tiistaina 2.11. esitetystä Puoli seitsemän -ohjelmasta.

Erään neuleohjeen tarina...

...eli kuinka Söderoista tuli Flirty.

Debbie Stollerin Stitch 'n Bitch -kirjasarja on saanut jatkoa edistyneempiä neuletekniikoita käsittelevällä teoksella Stitch 'n Bitch Superstar Knitting. Ohjepuolelta löytyy melko tutunnäköinen sukkapari, nimittäin Söderat, jotka kirjassa kulkevat nimellä Flirty. Tässä postauksessa kertoilen pitkän kaavan mukaan, kuinka minun sukkaohjeeni päätyi S 'n B -kirjan sivuille.

(Kuva: Gabrielle Revere)

Södera-sukat ovat blogini alkutaipaleelta, syksyltä 2006 tarkemmin sanottuna. Koko homma lähti siitä, että halusin pitsipolvisukat, jotka tehtäisiin kärjestä alkaen ja joissa pohjemuotoilut tulisivat tasaisesti pitkin matkaa. Koska tykkäsin Hedera-sukista, päätin hyödyntää samaa pitsimallia omiin polvareihinikin. Kun sain sukat valmiiksi, sain paljon pyyntöjä kirjoittaa mallista ohje muidenkin käyttöön. Hieman jänskätti, kun en ollut aiemmin ohjetta kirjoittanut, enkä varsinkaan englanniksi. Tuolloin olin muutenkin vielä melko lailla kuutamolla neulemaailman mahdollisuuksista Novitan lankojen ja Suuren Käsityölehden mallitarjonnan ulkopuolelta. :)

Kokemattomuudestani huo9limatta sain kuitenkin sukkaohjeen aikaiseksi, mutta ennen sen julkaisua kysyin kaiken varalta luvan Cookie A:lta niiden julkaisuun. Hederassa käytetty pitsimalli olisi toki ollut käytettävissäni ilman hänen lupaansakin, mutta halusin silti toimia niin, ettei tulisi mitään turhia puheita jälkeenpäin. Södera-ohje on ollut blogini sivupalkissa kenen tahansa hyödynnettävissä syyskuusta 2006 alkaen ja Ravelryssäkin se on ollut keväästä 2007. Söderoita on neulottu aika monta paria; pelkästään Ravelryssä projekteja on tällä hetkellä 220.

Kesäkuun 2008 alussa sain yllättäen yhteydenoton Stitch 'n Bitch -kirjojen tekijältä, Debbie Stollerilta. Hän tiedusteli blogini kommenttiboksissa mahdollisuutta julkaista Söderoiden ohje tulevassa S 'n B -kirjassa. Ohhoh. No mikä jottei, kunhan asioista sovitaan.

Kävin sähköpostitse keskustelua Debbien kanssa, mitä asia käytännössä tarkoittaisi. Sain myös arvokasta apua Tikrulta, joka ystävällisesti kertoi omista kokemuksistaan neuleohjeiden myymisestä julkaisuihin. Tarjouduin suunnittelemaan samanhenkisen mutta ihan uuden pitsipolvisukkamallin kirjaan, olihan Södera-ohje ollut saatavilla blogissani ihan ilmaiseksi jo yli kahden vuoden ajan. Debbie kuitenkin halusi välttämättä juuri tämän ohjeen. Koska kirjan oli tarkoitus ilmestyä pikapuoliin, ei hänellä ollut aikaakaan odottaa uutta ohjetta, vaikka lupasin suunnitella ja neuloa uuden sukkamallin parissa viikossa. No, selvä juttu, mikäpäs siinä sitten, kun kerran niin kiire oli.

Teimme sopimuksen ja amerikkalainen kanssaneuloja tikutteli mallisukat valmiiksi ja kommentoi ohjetta englantia äidinkielekseen puhuvan neulojan asiantuntemuksella. Ohjetekstiin tehtiin pari muutosta, kirjoittelin lyhyen johdannon ohjeesta ja kuvauksen itsestäni kirjaa varten ja jäin odottelemaan kirjan ilmestymistä. Tämä kaikki oli tapahtunut syyskuun loppuun 2008 mennessä. Sen jälkeen odottelin. Odottelin. Tiedustelin edistymistä. Ja odottelin. Monenmoista mutkaa tuntuu olevan matkassa, kun neulekirjaa editoidaan ja laitetaan painokuntoon. Hymähtelin useammin kuin kerran alkuperäiselle kiireelle, joka esti tarjoamani uuden sukkamallin odottelun... :)

Ehdin jo unohtaa koko kirjaprojektin, kun viimein huhtikuussa 2010 tililleni pompsahti yllättäen tekijäpalkkio. Arvaan, että palkkion suuruus saattaa kiinnostaa, joten kerrottakoon, että ei tällaisella pikkuprojektilla rikastumaan pääse: palkkiosummalla saa ostetuksi junalipun Tampereelta Ouluun ja takaisin, minkä jälkeen loppurahoilla saa nippanappa myös kupin kahvia ravintolavaunusta. :)

No joka tapauksessa; palkkionmaksusta päättelin, että kirja varmaankin on edelleen tuloillaan ja ilmeisesti jo hyvässä vaiheessa. Kun mitään ei kuitenkaan taaskaan kuulunut, ehdin taas unohtaa koko kirjan. Kunnes viime viikolla aivan yllättäen postin joukosta löytyi painava kirjekuori ameriikanmaalta. Uunituore kirjahan se siellä lepäsi, ja sivuilta löytyi myös ohje Flirty-nimisiin mustiin pitsipolvisukkiin. Mun ohjeeni, jeeee! Ohjeteksti näytti olevan suunnilleen samanlainen kuin syyskuussa 2008, kirjoittamiani kuvaustekstejä oli varmaankin taittosyistä hieman editoitu ja lyhennelty. Kuvat olivat varsin jees, tosin itse ehkä olisin keskittynyt vähän enemmän itse sukkien yksityiskohtien kuvaamiseen kauniiden maisemakuvien sijaan. Kirja vaikuttaa kokonaisuudessaan varsin pätevältä, joten olen varsin iloinen saadessani olla mukana. Glenna C:n Knitting to Stay Sane -blogista löytyy kattava kirja-arvostelu kiinnostuneille.

Ravelryssä joku jo ehtikin kysellä, onko kyseessä sama vai eri ohje kuin Söderoissa. Ohje on tosiaan käytännössä sama, kirjassa vain on hieman tarkistettu englanninkielinen versio. Alkuperäinen Södera-ohje on jatkossakin saatavilla ilmaiseksi Ravelrystä ja blogistani (sekä suomeksi että englanniksi). Sopimuspohjassa luki alunperin, että olisin joutunut luovuttamaan kaikki oikeuteni ohjeeseen ja sen levittäminen tai julkaisemiseen missään tai milloinkaan kiellettiin myös. Tämän kohdan vaadin kuitenkin poistettavaksi, sillä toki haluan edelleen säilyttää tekijänoikeudet omaan tuotokseeni. Ja toisekseen, kun ohje nyt kerran on jo ollut neljä vuotta ilmaiseksi jaossa netissä, niin eihän ohjeella mitään suurta maailmanlaajuista uutuusarvoa enää olekaan... Debbie suostui tähän, joten nyt kukin voi halutessaan neuloa Söderoita ja Flirtyjä ihan minkä ohjeen mukaan haluaa.

Siinäpä se tarina pääpiirteissään olikin. Ohjeen päätyminen kirjaan oli siis itsestäni riippumaton onnenkantamoinen, ja koska en mikään aktiivinen tai ammattimainen neulesuunnittelija ole, niin tuskinpa vastaavia tilaisuuksia kovinkaan usein tulee eteen. Siispä jatkan samalla linjalla kuin tähänkin asti, eli julkaisen yksittäisiä ohjeita satunnaisesti blogissani ja Ravelryssä. Uusi talvinen ohje onkin jo koeneulonnassa, siitä toivottavasti lisää jo ensi viikolla! :)

Aiheeseen liittyviä Ravelry-sivuja:
(Source) Debbie Stoller: Stitch 'n Bitch Superstar Knitting
(Pattern) Flirty
(Pattern) Södera Socks

Mättähältä mättähälle

Ensilumi = talvi tulee kohta = pipoja, huiveja, lapasia = JEEEE!!!! :D Tosin jos en olisi päässyt tänään lähtemään töistä pari tuntia etuajassa enkä siten ehtinyt metsään kameran kanssa ennen alkuillan lumiräntäsadetta, en ehkä olisi ihan yhtä innoissani tästä ensilumesta.

Meidän lähimetsässä on mahtavia polkuja, joita pitkin hyppelemme harva se päivä Hertan kanssa. Yksi suosikkireiteistäni kiemurtelee sammalen peittämien kivenlohkareiden välissä. Harmaat järkäleet ja niiden pintaa peittävä voimakkaan vihreä sammalmatto muodostavat herkullisen väriyhdistelmän. Rosoisen, kovan kiven ja pehmeän sammalen kontrasti on jotain todella kaunista.

Tätä paikkaa olen monta kertaa suunnitellut jonkin neuleen kuvauspaikaksi, ja tämä pikakauluri valmistui sopivasti. Nämä kuvat ehdittiin ottaa nimittäin juuri ennen kuin lumi ehti kastelemaan metsää ja himmentämään sammalen loiston. Märkyys jotenkin tummentaa ja sammuttaa hehkun, ja pakkaset viimeistään latistavat mättäät.

Malli: Anteeksi mikä? :) Ainaoikein neuletta sopivaan mittaan, lopuksi aloitus- ja lopetusreunat silmukoitu yhteen. Tadaa.
Lanka: Novita Sofia kaksinkertaisena, 250 g.
Puikot: 10 mm
Ravelryssä

Kaulurissa ei ole mitään erikoista, paitsi huikea väri, joka on peräisin Jatan väripadasta. Tärkeintä tässä onkin käytännöllisyys ja pehmeys. Ja se, että se valmistui parissa päivässä ilman suurta luomisen tuskaa. Ohuen neulemekon tikuttamisen jälkeen tosiaan kaipasin jotain äkkineulontaa.

Kauluri toimii tarpeen tullen myös pään suojana. "Pelokas punahilkka sutta vailla, yst. vast. tlk."

Odotettavissa lähiaikoina: heikentynyttä kuvanlaatua

Jos on tottunut nukkumaan höyhenpatjalla ja silkkilakanoilla, voi olkitäytteinen rohdinkangassäkki tuntua aika karulta yösijalta. Meikällä on nyt menossa vähän saman tyyppinen vaatimattomampaan laatuun totuttelu: pistimme digijärkkärimme kiertoon, ja uuden ostoa odotellessa pitää yrittää selvitä kuusi vuotta vanhalla pokkarikameralla. Sanoin miehelle, että mä pärjään vallan hyvin tuolla pikkukameralla tämän väliajan, sillähän saa ihan loistavia kuvia. Joopa joo, vähän on aika päässyt kultaamaan muistoja...

Kyllähän tuolla pokkarilla saa hyviä kuvia, kunhan vain a) valaistus osuu tismalleen kohdalleen, b) malli on ihan liikkumatta, c) kuvassa ole liikaa erilaisia värejä, eikä d) yritä kuvata mitään erityisen tummia pintoja. Siksipä siis menimmekin kuvaamaan ruskeassa neuleessaan sinne tänne pomppivaa punatukkaista naista vihreään metsään. Ou jee.

Malli: Still Light by Veera Välimäki (ostettavissa sivupalkin linkistä)
Koko: S
Lanka: King Cole Merino Blend 4 Ply, 435 g.
Puikot: 2,5 mm ja 3,0 mm
Ravelryssä

Kuvat ovat siis ihan huttua, mutta kuten yleiseen tapaan kuuluu korvaan laadun määrällä. :D Jos vaikka viidestä epätarkasta ja väritasapainon hukanneesta kuvasta yhteensä saisi sen käsityksen, minkä yksi hyvä kuva antaisi. Lisäksi varaan oikeuden käyttää tähän postaukseen tuhat sanaa, koska kuvat eivät riitä kertomaan. :)

Nyt kun olen valittanut ehkäpä just ja just tarpeeksi kuvista, voin siirtyä neuleen kehumiseen. Se kun onnistui vähän paremmin. Aloitin tekemään tunikamekkoa L-kokoisena, mutta kokeiltuani tekelettä hihojen erottamisvaiheessa totesin sen aivan liian väljäksi ja purin silmukat S-kokoon asti. Se olikin oikea valinta neuleen yläosan suhteen, koska tykkään ennemmin ihonmyötäisistä kuin väljistä hihoista. Sen sijaan alaosa olisi voinut olla isompi, jotta laskokset ja taskut erottuisivat selkeämmin. Istuvuuden puolesta alaosa on juuri sopivan väljä, mutta taas kerran noi mun tissit vie laskoksille tarkoitetun tilan. Kiitti tytöt.

Eli laskoksista on vähän turha puhua, mutta tulipahan tehtyä taskullinen mekko. Ja se on muuten loistovaate. Täysvillaisena mutta silti ohuena neule lämmittää ihanasti ilman tukalaa tunnetta. Taskuihin saa syksyllä ah niin tärkeät nenäliinat, ja pituus on juuri passeli. Ei vilku persposket eikä vilahda vesiraja, vaikka alla olisi vähän ohuemmatkin sukkahousut. :)

Käytännöllisten taskujen lisäksi tunikan ainoa "juttu" on tuo takapääntien halkio, joka kiinnitetään pienellä napilla. Yksinkertaisuus se vain jatkaa voittokulkuaan.

Loppuun vielä se pakollinen turha kuva, joka on laitettava ihan vain siksi, että se oli valokuvana parhaiten onnistunut (mikä taas kertoo kuvien laadusta kautta linjan... Vali vali). Viis siitä, että mekko on siinä ihan sivuosassa ja ruskean sävytkin ovat ihan liikaa siniseen vääristyneet. Ainakin tukka on hyvin, ja onhan tuo kaatuneen puun juurakko aika komea myös. :)

Markkinameininkiä

Lusikkalaatikko on saanut olla suhteellisen rauhassa tänä vuonna. Keväällä ei ollut aikaa ja kesällä oli ihan riittävän hikistä ilman kaasupolttimen hohkaamistakin. Syksyn saavuttua hopeankiilto alkoi taas houkuttaa ja otin pitkästä aikaa lusikan kauniiseen käteen. Tai pikemminkin tein useista lusikoista kauniisti käteen sopivia. Ja sitten mä ajattelin härnätä teitä muutamilla lähikuvilla niistä. Här-här.

Arkipäivän Ruususelle: Ruusukvartsia, hennon vaaleanpunaisia makeanvedenhelmiä, hopeaketjua. Hempeä kyllä, vaan ei turhan imelä.

Suomi-leijona. En olisi itsestäni uskonut, mutta tällainen tuli tehtyä. Yritin kuitenkin pitää teeman kurissa ja lopputuloksen vailla turhaa uhoa ja paatosta. Rannekoru on itseään tyrkyttämätön ja eleetön, isänmaan hengessä.

Jään ja lumen hohdetta, vaikkapa talvimorsiamen ranteeseen. Erikokoisia ja -muotoisia vuorikristallihelmiä hopealla ja makeanvedenhelmillä täydennettynä.

Sininen uni. Mieleen tulee tumma loppukesän yö ja kuunsilta. Salaperäistä hehkua yön kuningattarelle.

Aikuistuneelle kultapossukerholaiselle nostalgiaa Postipankin hengessä. Tässäpä talletus, joka tuo iloa vuosiksi eteenpäin.

Rannekorujen hinnat heiluvat suunnilleen 60-70 euron välillä, ja niitä voi ostaa Etsy-kaupastani. Ja koska henki on vielä päällä ja ideoita riittää, pitää tehdä tilaa uusille koruille: valikoima koruja nyt -50 %. Käykää tyhjentämässä.

Elsa, Lilja ja Vilma

Koeneuloin viime kesänä Elsa B. -huivin ohjeen Ilona Korhosen ja Jenni Östermanin Neulekirjaa varten. Eteneminen ei sujunut täysin ongelmitta, mistä tuli tuolloin jo vähän vuodatettuakin. Ihan vain pikaisesti tiivistettynä; pari virhettä kaaviossa, niitä sitkeästi uudelleen ja uudelleen toistava (ja näin ollen myös purkava) neuloja, langanhimoinen koira ja hentoinen kashmirlanka = ei kovin joutuisaa neulomista. :D Kovin paljon ei tietenkään saanut projektista paljastaa, ennen kuin kirja ohjeineen ja kuvineen oli julkaistu. Nyt kun kirja on jo hetken aikaa ollut jokaisen saatavilla sain itsekin aikaiseksi kuvata yli vuosi sitten valmistuneen huivini. Kerrankin on hyvä syy myöhäiselle esittelylle!

malli: Elsa B. by Jenni Österman
lanka: Handu Kashmirhuivilanka, 100 g.
puikot: 4,0 mm.
koko: 55 cm x 160 cm eli yksi kokonainen mallikerta, koska enempään ei lanka riittänyt.
Ravelryssä

Näistä kuvista ei juurikaan saa tolkkua huivin kauniista pitsikuviosta, valitan. En vain millään jaksanut alkaa pingottaa huivia uudelleen kuvaamista varten, ja vuoden käytön jälkeen pitsi on jonkin verran vetäytynyt kasaan. Tarjolla olevat kuvat siis esittelevät huivin sellaisena, kuin sitä oikeasti käytän: kaulan ympärille löysästi heitettynä ja rintakorulla kiinnitettynä. Mieli tekisi neuloa toinenkin tällainen, ja nyt 1,5 mallikerran toistolla, että huivista tulisi riittävän iso harteille heitettäväksi. Ja siitä voin sitten luvata ottaa niitä huivia paremmin esitteleviä kuvia. Sitten joskus, ihan viimeistään vuosi sen valmistumisen jälkeen. :P

Jotain uuttakin näytettävää tämän ylivuotisen huivin lisäksi sentään on. Tein huivin kiinnittämiseksi Lilja-rintakorun Jatan ohjeella. Huivista jäi pieni keränen lankaa, ja se riitti mainiosti pienenpienillä puikoilla neulottuun kukkaseen. Lilja on nopea ja hauska jämälankaprojekti, ja melkoisen koukuttava. No mä nyt koukutun melkein mihin tahansa nopeaan ja helppoon ohjeeseen... :) Joka tapauksessa nyt mulla on aivan varmasti huiviin täydellisesti sopiva kiinnityssysteemi.

malli: Lilja By Jatta Saukko
lanka: Handu Kashmirhuivilanka (keltainen), Ohut Pirkkalanka (sininen)
muut materiaalit: helmiä, rautalankaa, ompelulankaa, kiinniommeltava rintaneulamekanismi
puikot: 1,5 mm
virkkuukoukku: 1,75 mm
koko: halkaisija noin 10 cm
Ravelryssä keltainen ja sininen versio

Testasin ensin prototyypin ohuesta Pirkkalangasta, ettei vähää huivilankaa tuhlautuisi ekan version räpellykseen. Siitäkin tuli ihan ok, mutta ehkä kukan muoto hukkuu langan pörröisyyteen ja valoa imevään tummaan väriin. Muutenkin ihastuin enemmän tuohon keltaiseen kukkaan, sillä langan vaihtelevat sävyt tuovat kukkaan kauniisti eloa.

Onneksi tuli muuten kaivettua just nyt tuo huivi esiin kesäsäilytyksestä: syysflunssan kourissa kärsiessä on suloista kääriä pehmeää kashmiria kaulan ympärille, ja lempeän keltainen väri piristää edes vähän kaiken tämän niistämisen ja troppaamisen keskellä. Juu-u, syksy on todellakin täällä (niist-niist ja atshii).

Takaisin satulaan

2,5 kuukautta neulomatta yhden yhtä silmukkaa ja kolme kuukautta blogaamatta. Miksi?! Koska jäin kiinni kainaloihin. Luitte aivan oikein, k-a-i-n-a-l-o-i-h-i-n. Niihin asti nimittäin pääsin toukokuussa alussa Millefiori Cardiganin kanssa. Neulominen edistyi hyvällä sykkeellä ja joutuisasti, kunnes kuulin ohjeen hihojen olevan vähintäänkin kehnosti istuvat ja tosi kapeat. Hmm. Minä inhoan huonosti istuvia hihoja, koska ne voivat romuttaa koko neuleen ryhdin ja muodon. Piti siis alkaa miettimään omaa sovellusta neuleen yläosalle. Ja siihen pohtimiseen se innostus ja koko neulominen sitten lopahtikin. Uutta työtäkään en osannut aloittaa, kun puolivalmis neuletakki kummitteli tiellä.

Malli: Millefiori Cardigan by Andrea Pomerantz, Interweave Knits, Spring 2009 (monilla muokkauksilla) sekä The Tailored Sweater by Tuulia Salmela
Lanka: Garnstudio Cotton Viscose, 450 g.
Puikot: 2,5 mm (joustin ja simpukkaneule) & 3,0 mm.
Ravelry

Elokuun alussa päätin tarttua puikkoihin uudestaan ja kokeilla ehkä vähän poikkeuksellista lähestymistapaa neuleen valmiiksi saamisen toivossa. Olin jo pidempään halunnut kokeilla Tuulian The Tailored Sweater -metodia, koska istutettujen hihojen neulominen saumattomana ja omille mitoille räätälöitynä kuulosti taivaanlahjalta. Koska kumminkin olin jo neulonut 3/4 neuletakista alhaalta ylöspäin, ei huvittanut alkaa purkaa tehtyä työtä. TTS-metodin voi kuulemma kääntää tehtäväksi myös alhaalta alkaen, mutta kaiken jumituksen jälkeen ei huvittanut ruveta säätämään yhtään enempää kuin oli pakko. Etenkään kun en ollut koskaan kokeillut metodia kumpaankaan suuntaan...

Siispä neuloin Millefiorin yläosan ja hihat TTS:llä ylhäältä alaspäin ja silmukoin osat yhteen kainaloiden kohdalla. Monimutkaista? Ehkä. Kannattavaa? Ehdottomasti! Tuulian TTS:n avulla sain täydelliset istutetut hihat ja ohjeen, jota voi noudattaa suurinpiirtein sokeasti jäämättä joka kohdassa pohtimaan, tuleekohan tästä hyvä ja pitäisiköhän jotain sittenkin muuttaa. Silmukointikin sujui nopeasti ja kivuttomasti, eikä yhdistämiskohtaa huomaa oikeastaan mistään. Vai onnistuuko joku teistä muka bongaamaan sauman jossain? :)

Millefiorin alkuperäisestä ohjeesta en siis oikeastaan käyttänyt muuta kuin tuota simpukkaneuletta. Siitäkin tipautin kolmosriviltä yhden langankierron pois, koska se nyt vain näyttää mun silmääni paremmalta tiiviimpänä. Kun tiheyskin oli eri kuin ohjeen vaatima, niin laskin sitten silmukat uusiksi ja tein saman tien omalle vartalolleni sopivat vyötärömuotoilut neuleeseen. Seuraavalla kerralla taidan kyllä tehdä myös rintamuotolaskokset lyhennetyillä kerroksilla, koska ehkäpä tässäkin neuletakissa lisätila rintamuksen kohdalla olisi ollut tarpeen. Köhöm.

Todennäköisesti pidän tätäkin neuletakkia useimmiten tällä lailla yhdellä napilla kiinnitettynä, koska kaulaan asti napitettuna olo on jotenkin ahdas (voiko neule aiheuttaa ahtaanpaikankammoa? :)) Tein neuletakista tarkoituksella hieman naftin, sillä kokemukseni mukaan tämä laskeutuva lanka venyy ja antaa periksi käytössä. Mieluummin haluan neuleen, joka käytössä muotoutuu sopivan kokoiseksi kuin neuleen, joka heti kättelyssä lörähtää liian isoksi. Sallikaa siis toistaiseksi hieman irvistelevä nappilista; kyllä se siitä ajan myötä asettuu nätimmäksi (kunhan neule venyy tai minä kutistun, kumpi tahansa käy! :D)

Sitten vielä Hertta-kuulumisia. Herttaa voi sanoa varsin itsepäiseksi ja omanarvontuntoiseksi pieneksi hauvaksi, joka pyrkii aina kipuamaan mahdollisimman korkealle tähystämään ympäristöään ja saamaan huomiota. Kun se nyt kerrankin nostettiin jalustalle ihailtavaksi, niin neiti koki olonsa vähemmän varmaksi, kuten kuvasta ehkä näkyy. :)

Mutta ei hätää, Hertta pääsi pian pienehköstä korkeanpaikankammostaan ja alkoi kuningattaren elkein tarkastella valtakuntaansa ja alamaisiaan. Kuvaa otettaessa hänen kuninkaallinen korkeutensa Hertta I ei vielä aavistanut, että kuvitellusta valta-asemastaan huolimatta se joutuisi aivan pian alistumaan pestäväksi ja kynsienleikkuuseen... :)