Verkkaista tahtia ilman suuntaa

Sisäinen virkkaajani alkaa aina heräillä kesän lähestyessä, tänä vuonna meni kuitenkin heinäkuuhun asti ennen kuin tartuin koukkuun. Koska virkkaamisintoa löytyi mutta varsinaista suunnitelmaa ei, niin aloin tehdä erilaisia vanhanmallisia pitsipyörylöitä à la Mary Olki. Valkkailen mallit satunnaisotannalla Oljen pitsikirjoista sen mukaan mikä näyttäis just nyt kivalta tehdä. Ihanan vapauttavaa ja umpimähkäistä. :)

M. Olki myös puolittain pakottaa unohtamaan tiukat ohjeen noudattamiset; eräänkin kuvion kohdalla lukee "Se on kuvassa siksi selvä että sen voi suoraan sen mukaan virkata". Hmm, mun näkö ei taida olla Maryn vertainen, koska ihan noin helpolta se ei kyllä käytännössä tunnu. :) No, minäpä sitten tulkitsen ja teen oman pääni mukaan, sovellan ja säädän enkä välitä virheistä (vai pitäiskö sanoa tulkintaeroista? :P)

Pyörylöistä yhdistynee jossain vaiheessa suurempi kokonaisuus, jonka lopullinen ulkonäkö, koko ja käyttötarkoitus hahmottuu pikkuhiljaa. Nyt mä keskityn vain yksittäisten pitsien virkkaamiseen vailla aikatauluja, silmukkatiheyksiä ja paineita. Virkkaamisen myötä olokin alkaa tuntua rennon kesäiseltä, etenkin kun pääsen iltapäivällä mökille laiturinnokkaan lekottelemaan kera koukun ja langan. Kesäparatiisi, täältä tullaan! :)

From now on I'll be writing a few lines also in English. You can find more detailed information about my projects in English in Ravelry.

I usually tend to get in the mood for crocheting come summer, but this year I've only just gotten round to it and it's already July! I did'nt have any specific plan so I started to crochet different kinds of small lace doilies from old Finnish crochet pattern books. I'm picking the patterns as I go based on what looks nice and fun. The doilies will form something bigger in the end, and piece by piece my vision about the result is getting clearer...