Suuria odotuksia

Vietin viimeisen lomaviikonloppuni paikan päällä Helsinki City Marathonia seuraten, mikä loistava tekosyy kiertää pääkaupungin lankakaupat! :) Ja kerrankin mä olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan: Novitan Lauttaasaaren myymälässä oltiin juuri purkamassa lastia pussilankoja, ja mä nappasin kasan päältä mukaani kilon tummanpunaista Mamboa. Lanka kun on II-laatua niin kilohinta jäi alle 15 euron. Tästä tulee ihana paksu villatakki, oikea jouluneule.

Aiemmalla lomareissulla heinäkuun lopussa Hailuodon kesäkirpparilta löytyi mielettömän kauniit turkoosit napit, joihin mä oon siitä lähtien etsinyt oikeaa lankaa. Tumma turkoosi on kuitenkin poistunut lankojen tän talven värikartoista, eikä sopivaa sävyä meinannut löytyä mistään. Sitten jostain takaraivosta kiemursi esiin muistikuva Novitan viime talven lankojen tietystä petroolin sävystä. Pikainen tsekkaus ja kyllä vain, a perfect match. Tiedusteluja muutamaan paikkaan ja kas, parin päivän kuluttua sain postia Tapiolta: adoptoin kaupan viimeiset 18 petroolin väristä Wool-kerää, ja nyt ne odottelee innokkaasti pääsyä puikoille.

Ja ne napit, oi katsokaa! 12 täyspuista tummanturkoosia nappia yhteishintaan 1 euro. Jokaisessa kaunis kukkakuvio, ja nappien pinta on herkän krakeloitunut. Niin kauniita! Ne yhdessä Woolin kanssa muodostavat tulevaisuudessa neuletakin.

Koska nyt on täydelliset napit ja täydellisen värinen lanka, niin neulemallinkin pitää olla täydellinen. Siksipä pistin taas tilauksen vetämään Book Depositoryyn. Tänään postiluukusta tipahti aartenkaltainen opus, jonka avulla pitäisi syntyä kaksi neuletakkia em. langoista.

Viikonloppu taitaa mennä mallitilkkuja neuloessa, ja kerrankin ajatus mallitilkuista tuntuu houkuttelevalta! :)

PaiPaiPaitoja

Loman aikana tuli hurautettua pari pidempää t-paitaa, mutta kuinkas ollakaan, viimeistely ja kuvaus jäi hieman roikkumaan. Miks ihmeessä päärmeiden ompeleminen ja lankojen saksiminen on muka niin tylsää? Nyt kuitenkin sain paidat vihdoin esittelykuosiin. Silittäminen tosin jäi, mutta eihän kukaan sitä huomaa, eihän? ;)

Kaikissa kolmessa käytin lähtökohtana t-paidan kaavoja Suuresta käsityölehdestä (nro 2/2007). Joku taitavampi varmaan tekis kaavat ite tosta vaan, mutta mä en luota taitooni kaavoittaa hihan pyöriötä istuvaksi, joten piirsin kaavat kiltisti lehdestä. Sitten suurentelin kaula-aukkoa ja muuntelin hihan ja helman pituutta. Istuvuuskin parani huomattavasti, kun kaventelin sivusaumoja sopivasti.

Raitatrikoo Eurokankaasta. Saatan ehkä vielä lisätä hihansuihin mustat leveät trikookaitaleet resorin tyyliin. Tai sitten en, koska silloin tää ois lähes identtinen Hennesillä myytävien raidallisten trikoopaitojen kanssa.

Retrohenkinen trikoo löytyi myös Eurokankaan palalaarista. Tykkään tästä valtavasti, vaikka kangas on melko ohutta ja liehuvaa. Mutta so what kun siinä on ruskeaa, vihreää, valkoista ja mustaa just sopivassa suhteessa. Pitoon!

Ja viimeisenä kolmikon jokeri, jonka kangas löytyi mökin puusohvan laatikosta. Äiti on ostanut tän jostain oululaisesta palakaupasta edullisesti joskus silloin, kun purkkarit oli edellisen kerran muodissa, ja tehnyt kivasti joustavasta kankaasta mökille patjanpäällisiä. Nyt kun tarkastelin kangasta lähemmin, huomasin, että hulpion viereen kankaaseen on puolen metrin välein painettu tuttu logo:

Meillähän on sitten ollut vallan muodikkaat merkkipatjat mökillä, Espritin kankaalla päällystetyt. :) Koska kangas on aitoa tavaraa niin päätin leikata etukappaleen sopivasti hulpion vierestä ja jättää Espritin logon näkyviin. Miehen mielestä kangas (ja sitä myöten myös paita) näyttää kulahtaneelta, kun noi pilkut on tuommoisia hieman utuisia. Mä taas tykkään ettei ne ole ihan säännöllisen pyöreitä ja tarkasti rajattuja. Eipähän tarvii pelätä värien leviämistä pesussa, heh. :P

RaiRaiRaitoja

Malli: Perussukat varresta kärkeen kaksinkertaisella käänteellä, joka kätkee sisälleen kuminauhan. Varressa 80 s, kavennusten jälkeen nilkassa 50 s, raidoissa 7 krs/väri.
Lanka: Novita Kotiväki, 140 g.
Puikot: 2 mm.

Kelle muulle tulee mieleen Herkkutrio-jäätelö suklaakastikkeella? :D Upotin osan eri projekteista jääneitä Kotiväen jämiä näihin, ja minkäs sille voi että jätskiannos niistä tuli. Valkoinen ja vaaleanpunainen on Novitan omasta värikartasta, tummanruskea Dylonilla värjättyä söderoista ylijäänyttä ja kaakaon värinen jotain yli kymmenen vuoden takaista.

Sukat valmistuivat nopsasti nyt kun vihdoin sain himoitsemani Addin 30 sentin pyöröt. Kyllä kelpaa neuloa kun ei tarvii koko ajan sohia puikkoja vaihdellen niin kuin sukkapuikkojen kanssa! Pyöröpuikoista huolimatta kavennuskohtiin taakse tuli rumat reikärivit, joten virkkasin piilosilmukoilla taakse keskelle sauman. Ainakin se peittää railot, joten ihan toimiva systeemi, saa jäädä. Sen sijaan varresta aloitettavat sukat ei oo mun juttu: mun on paljon helpompi arvioida kantapään kohta ja koko kärjestä aloittaen, nyt oli vähän säätämistä ja purkamista, ei kiva.

Vaaleanpunainen & ruskea -kauden piti olla mun osalta jo ohi, mutta nää sukat menee vielä siihen kategoriaan. Kaapistakin löytyy edelleen tuota väriyhdistelmää ihan riittävästi, joten sukkia on helppo yhdistellä eri asukokonaisuuksiin. Kelpaa!

Aune nou nou

Muistattehan vielä tämän Norah Gaughanin Aune-hameen, jota kuolasin vähän aikaa sitten mä tahon -kuvakollaasissani? No, ei kannata odotella sen näkemistä tässä blogissa ihan hetkeen. Meni into. Ai miksikö? No minäpä kerron:

1. Halusin tehdä hameen puuvillasta villan sijaan, ja sainkin mallipalassa tiheyden täsmäämään Mandarin Classicilla. Ongelmana on kuitenkin se, että haluaisin tehdä Aunen ohuemmasta langasta, esim. Kotiväestä, mutta koska se on niin paljon ohuempaa, joutuisin neulomaan ainakin tuplamäärän tilkkuja. Tämän yhdenkin tekemiseen meni multa koko ilta, niin että tällä vauhdilla ohuesta langasta tehtynä mulla olis tilkut kasassa joskus maaliskuussa. Höh.

2. En oikein tykkää palan ulkonäöstä. Se voi johtua materiaalista, väristä tai mun käsialasta, mutta luonnossa kahdeksankulmio ei näytä yhtään niin hyvältä kuin kuvassa. On jotenkin puuromainen ja kokkareinen, eikä koristekuviot juurikaan erotu, vaikka niiden väkertäminen hidasti neulomista huomattavasti. Höh.

3. Yksittäinen kahdeksankulmio on niin iso, ettei se mun mielestä näytä hyvältä. Ohjeen kuvassa mallin päällä on tietysti hameen pienin koko, jossa palat on myös muutaman tuuman pienempiä halkaisijaltaan. Mua epäilyttää, että isommassa koossa hame on ihan eri näköinen, ruma ja kökkö. Höh.

Aune saa siis jäädä odottelemaan parempia aikoja tai kärsivällisempää tekijää. Ainakin mun to do -lista lyheni taas yhdellä työllä, vaikkakin vähän nurinkurisesti. Höööööh.

Ohi on!

...nimittäin tän kesän hääkimara. Lauantaina saatettiin avioliiton satamaan taas yksi ystäväpariskunta helteisissä tunnelmissa. Kesähäät on kivoja, varsinkin kun muistaa ottaa hyttysmyrkyn mukaan. Minä en muistanut: nyt mulla on sitten lähemmäs sata kutiavaa hyttysenpistoa ympäri kroppaa ja joka paikkaa kutittaa. Raaps raaps raaps. Auts.

Minä juhlin häitä tällä kertaa vihreässä (oho mikä yllätys! :D). Taftimekkoon otin vaikutteita 1950-luvulta, etenkin näistä Peggy Huntin ihanista mekoista. Tuon mustan aion joskus vielä toteuttaa pitseineen kaikkineen, oih! Kuvan vasemmassa reunassa vilahtaa Jatan juhlamekon helma, ja samoissa häissä oli myös Kate, molemmat itsetekemissään asuissa. Jälkikäteen ajatellen meidän mekot ja hepeneet ei kauniista ulkonäöstään huolimatta olleet riittävä suojavarustus hyttysarmeijaa vastaan; voi tytöt tätä kutiamista!

Mehumaijassa värjätyt satiinisandaalit osallistuivat myös juhlallisuuksiin. Lisäsin kenkiin vielä yhden kerroksen silkkimaalia, ja niistä tuli aivan hyvät. Sunnuntaina tosin huomasin varpaiden pohjien olevan sävy sävyyn puvun kanssa, ja raivokkaasta hinkkauksesta huolimatta mun jalkapohjat on edelleen menninkäismäisen vihertävät. :D Silkkimaali siis hieman värjäsi jalkoja illan mittaan, mutta kengät ei näytä yhtään kärsineen siitä, joten ne on käytössä jatkossakin.

Laukku on samaa kangasta puvun kanssa ja kovitettu jälleen tukevalla huovalla. Huivin kangas on myös samaista vihreää taftia, se vaan on rypytetty kuminauhoilla. Siis jo tehtaalla, ei mun toimesta. :) Puvun helman alla näkymättömissä on mustaa tylliä pitämässä helmoja koholla. Ois ehkä voinut olla yksi kerros lisää, mutta hyvin tää näinkin toimi.

Mä sitten rakastan tuota vihreää, sekä puvussa että ympäröivässä luonnossa!

Kenkämaijan koekeitto

Häitä pukkaa jälleen, ja juhla-asu on viittä vaille valmis (juu, nyt jo, vaikka vielä ois monta yötä aikaa panikoida :D). Puuttuva vitonen koostuu sopivista koruista ja kengistä. Koruista ei oo vielä tietoakan, mutta parin tunnin kauppojen kiertelyn jälkeen bongasin Halosen alesta valkoiset satiinisandaalit hintaan 20,93 e. Satiinikenkien värjäys on käynyt mielessä aiemminkin, joten koppasin popot mukaani ja kipitin Sinooperin silkkimaalihyllyn kautta kotiin.

Ostin lämpökiinnitteisen sijaan höyrykiinnitteistä silkkimaalia, koska siitä löytyi täydellinen oliivin sävy. Sinooperin myyjien kanssa pohdimme parasta tapaa kiinnittää väri kenkiin, koska ohjeiden mukainen mikro ei metallisolkien vuoksi tullut kyseeseen. Lopulta toinen myyjistä muisti, että mehumaijallahan monesti höyrytetään silkkivärit tekstiileihin. Heh, ennen ei oo tullut kyseiseen maijaan lähemmin tutustuttua, mutta nyt löytyi marjastamista houkuttelevampi syy sanoa käsipäivää kyseiselle kapineelle. ;)

Kotikodin kellarista löytyi aikoja sitten käytöstä poistettu alumiininen mehumaija, jota ei kyseisen materiaalin vuoksi enää saa käyttää elintarvikkeiden valmistukseen. Loistavaa! :D Ei siis muuta kuin maalit kenkiin ja kenkulit maijaan. Vihreän sävy on alla olevassa ennen höyrystämistä otetussa kuvassa just eikä melkein mun puvun värinen, joten odotukset oli tässä vaiheessa korkeella...

Viitisen minuuttia höyrykylvettyään kengät oli joltisenkin kuumat ja korkojen satiini hieman kuprulla. Ei se mitään, mutta kun lämpökäsittely haalensi värin oliivinvihreästä homeiseen salaattiin. Yhyy, luulisin.

En oo täysin tyytyväinen lopputulokseen, mutta kyllä nää kelpaa. Mitähän tapahtuu, jos mä sivelisin vielä yhden kerroksen silkkimaalia pintaan, mutten kiinnittäisikään sitä sen kummemmin? Väri ois varmaan parempi, mutta ei kyllä vedenkestävä. Tosin eipä se taida tälläkään hetkellä olla sadesään juttu, niin että mitäs sitten. Vinkkejä kellään?

Metsänhaltijan syysvarusteet

Malli: Shetland Triangle Shawl kirjasta Wrap Style. Keskusmallikertaa toistettu 11 kertaa ohjeen 8 sijaan.
Lanka: Pirkanmaan Kotityö Oy:n ohut Pirkka-lanka, 110 g.
Puikot: 4,5 mm.
Koko: 170 cm x 85 cm.

Lomailin viime viikon äidin mökillä Hailuodossa, ja nappasin niissä maisemissa muutaman kuvan Shetland Trianglesta. Nuo olikin melkein ainoat hetket, kun ei satanut, päh. Yksi reissun tarkoitus oli ostaa repullinen hailuotolaista lampaanvillalankaa, koska haluan tehdä itellenikin luotolaisen. Mun tuurillani lankaa ei sitten ollut riittävästi saatavilla tähän hätään, joten kalastajaneuleen teko lykkääntyy. Oulun Taito Shop Maakarissa etsimääni luotolaista lankaa kyllä olis ollut, mutta hinnassa oli reilu manterelisä, joten jätin vyyhdit hyllyyn. Pitää siis tilata langat lammastilalta erikseen ja pyytää äitiä toimittamaan. Voishan sen puseron tehdä muustakin langasta, mutta ei se tuntuis oikeelta luotolaiselta, ellei villat ole laiduntaneet saarella mummini kotimaisemissa.

Matkaneuleena tein oman apinointini Maijun upeasta hunajakennohatusta. Mun versio tosin tuo sammalenvihreän värinsä vuoksi mieleen enemmänkin jonkin metsänhaltijan tai menninkäisen. En saanut reunasta yhtä nätisti rullautuvaa kuin Maijun hatussa, joten virkkasin reunukseksi puoli tuumaa kiinteitä silmukoita. Nyt on huivilla kaveri, pitäisköhän vielä tehä sormikkaat noiden seuraksi.

Malli: Kunhan neuloin menemään; idea ja linkki mallineuleeseen Maijulta.
Lanka: Pirkanmaan Kotityö Oy:n ohut Pirkka-lanka, 40 g.
Puikot: 2,5 mm.
Virkkuukoukku: 3,0 mm reunuksen virkkaamiseen.

Kotimatkalla poikkesin Keski-Pohjanmaan neuletapaamisessa Kokkolassa, kun se sattui olemaan sopivasti matkan varrella. VR:n lomapassi on kyllä loistava juttu, se kun mahdollistaa moiset harharetket. ;) Kokkolassa on paitsi mukavia neulojia :) myös loistavia kangaskauppoja, joista lähti mukaan yhtä jos toistakin. Onnekseni löysin myös kankaat juhlamekkoon, jota tarvitsen ensi viikonloppuna häissä. Taitaa taas tulla vähän hoppu, kun vielä ei oo ees mallia mielessä, eikä tuntuis ees olevan sopivia korujakaan valmiina. Saas nähä minkälainen paniikki on päällä loppuviikosta ja tuleeko öisin nukuttua montaa silmällistä... ;D