No niin, varautukaa pitkään pohjustukseen ennen käsityösisältöä. Pari vuotta sitten tein esikoiselle takkeja, ja haikailin tuolloin erään jo silloin myynnistä poistuneen Ikean kettukankaan perään. Olisin halunnut tehdä siitä takkeja, mutta kangasta ei enää saanut oikein mistään. Nettikirppiksillä harvoin tarjolla ollessa hävisin kangaspalojen huutokaupat tai hinnat nousivat nopeasti yli oman maksuhalukkuuden, Luovutin, unohdin. Sitten tapahtui jotain hämmästyttävää. Eräänä talvisena päivänä löysin postilaatikostamme Saksasta tulleen paketin. Paketissa oli kaksi metriä juuri tuota etsimääni kangasta sekä kortti, jonka kerrottiin antavan vihjeen kankaan lahjoittajasta.
Kortin koirat vihjasivat mielestäni selkeästi Jattaan, mutta kuulemma väärin meni. Hmm? Kellään toisella tuntemallani ei ole kahta tuollaista koiraa, enkä muutakaan vihjettä kortista keksinyt. Yritin ratkaista mysteeriä myös huhuilemalla vinkkejä siellä täällä Facebookia myöten, mutta kankaan lähettäjä on edelleen mysteeri. Oletan, että joku ihana blogini lukija huomasi aikoinaan kangashaaveeni ja päätti toimia takkihaaveideni mahdollistajana kankaan osuttua sattumalta kohdalle. Haluan sydämestäni kiittää Sinua, joka kankaan minulle lahjoitit. Odottamaton hyvänmielenteko keskellä arjen hulinaa todella riemastutti ja sykähdytti. Olisin onnellinen, jos voisin joskus vastaavasti ilahduttaa Sinua, joten kerrohan, kuka olet ja kuinka saan sinuun yhteyden. :)
En hennonut pilkkoa kallisarvoista kangasta takeiksi, joten se pääsi kunniapaikalle eli värittämään lastenhuoneen ikkunaa. Joskus voi kuitenkin saada enemmän kuin toivoo, jopa kahdesti saman toiveen kohdalla. Nimittäin jokin aika sitten eräs kaveri ilmoitti löytäneensä samaista kettukangasta ison palan kirppikseltä ja tiedusteli, vieläkö sille olisi käyttöä. No jumalaare, todellakin!
Kaava: Against the wind, Ottobre 1/2013 omin muokkauksin (mm. erilaiset taskut ja hiharesorit)
Koko: 98 cm ja 110 cm
Kankaat: Kettukangas Annemoa (Ikea) ja valkoinen tikkivuori (Eurokangas)
Kangasta oli reilusti, ja silppusin sen surutta vähemmän taloudellisesti, koska halusin takkeihin tietyt kuviot. Molempien selässä seikkailee vaaleanpunainen orava, samoin kauris, pilvet ja puput pääsivät takkeihin. Saaliinhimoisen kiilusilmäketun ja päärynäpuut jätin kokonaan käyttämättä. Jos joku kaipailee kettuja ja muita ylijäämäpaloja tästä kankaasta, niin sopii laittaa sähköpostia tulemaan! :)
Hupun reunaan lisäsin suloista minipompulanauhaa. Koska se on jotain pehmoista tekokuitua, saattaa se käytössä ja pesuissa nyppyyntyä. Siksipä kiinnitin sen vasta viimeiseksi valmiiseen huppuun päällitikkauksella, niin että sen voi helposti poistaa, jos pompuloihin alkaa ilmestyä häiritsevän paljon nyppyjä. Takit on vuoritettu tikkivanulla, niin että näillä pärjää hyvin kauppa- ja kaupunkireissut pikkupakkasillakin.
Taskut ovat näille likoille tärkeitä, joten molemmat saivat sellaiset takkeihinsa. Vähän eri kohtiin, niin että oman takin tunnistaminen on helpompaa. :) Äidin takkiunelmasta tuli siis vihdoin totta. Onneksi tytöt itsekin ihastuivat takkeihinsa, niin että kaikki ovat enemmän kuin tyytyväisiä. Pienemmän myssykin on omaa tuotantoa. Malli on kehitelty yhdistämällä tuosta isomman ostopiposta korvaläpät Noshin lippapipon yläosaan. Päällinen on trikoota ja vuorina pehmoista, ohutta pörrökangasta. Lisäsin heijastinkalvosta sydämiä muutamien kankaan sydänten päälle näkyvyyden parantamiseksi.
Siitä kuvien ottamisen vaikeudesta, huoh. Pyydäpä nyt kahta pikkutyttöä poseeraamaan kameralle, että äiti saa otetuksi kuvan takeista. Vastauksena salamannopea peppupose ja riemukas käkätys "Terveisiä pepusta!" Että terkkuja sitten vaan teillekin. :D
