Malli: peruspipo pilvikuviolla.
Lanka: Teetee Primavera (3 x 50 g, kiitos tupsumokailun)
Puikot: 2,5 mm ja 3,5 mm
Ravelryssä
Sovitaanko, että pystyyn nukahtaminen on sallittua sellaisille, joilla on univelkaa yli 1,5 vuoden ajalta ja ilmeisesti toinen mokoma valvomista vielä edessä? Välillä kun tuppaa väsyttämään, kun talossa on kaksi alle kaksivuotiasta tenavaa, joiden mielestä nukkuminen (etenkin äidin ja isän uni) on tuhlattua aikaa. Tekis mieli vain vetää pipo silmille ja korville, sulkea ulkomaailma pois ja vaipua talvihorrokseen. Eikä edes hävettäis vaikka kuolaa valuis suupielestä ja kuorsaisin kuin mursu. Saletisti elämä mursunakin olis auvoista, jos vain saisi nukkua rellottaa rannalla rasvaisena ihan rauhassa. Hmm, kuulostaa muuten kovasti mun edelliseltä etelänlomalta. :P
Tästä voitte siis päätellä, että mahani on pienentynyt yhdellä vauvalla (tyttö, 6.9.2013, ihana). Tälläkin kertaa aloitin hyvissä ajoin kotona neuleen, jota voisin sitten laitoksella neuloskella joko synnytystä odotellessa tai sen jälkeisenä luppoaikana. Heh. Tälläkään kertaa en neulonut sairaalassa silmukkaakaan, ja nytkin neuleen valmistumiseen meni pari kuukautta. Valmistuipa sentään sopivaan vuodenaikaan, niin että ei pää palele, kun lykin vaunuja pitkin kyliä sateessa ja viimassa.
Järkyttävää huomata, kuinka monta kertaa ihan tavallisen tupsun tekemisen voi ryssiä. Univelka, j'accuse! Tuhosin sekä sinisen että ruskean langan loput idioottimaiseen sähläämiseen. Kolmas yritys meinasi sekin mennä ihan vihkoon, mutta kovalla skarppaamisella sain kuitenkin pompulan aikaiseksi. Lopulta taisi olla ihan hyvä, että tämä viimeinen vaihtoehto onnistui, koska beige tupsu istuu huipulle jopa paremmin kuin alunperin ajattelemani sininen. Että kaikella lienee tarkoituksensa, myös lankaa tuhlaavalla räpeltämisellä. Siispä sittenkin merci, univelka?
On tää pienihmisten kanssa puuhaaminen melko rajua rokkia ja hikistä humppaa. Energinen uhmaikäinen ja tuttipullosta kieltäytyvä vauva ovat selkeästi sopineet tauottomat tanssitusvuorot, ettei äiti vain jää seinäruusuksi vaan pysyy täystyöllistettynä ympäri vuorokauden. Ei auta kuin hytkyä mukana allit heiluen, helmat hulmuten, silmäpussit täysinä ja pitää hauskaa niin kauan kuin pyöritystä riittää. Ja aina välillä varastaa pieni hetki omaa aikaa vaikka siihen pipo silmillä nukkumiseen, niin taas jaksaa, kun valo syttyy siihen kylttiin missä lukee "lasten haku" ja pitää lähteä möröksi piiriin. Tinttantanttantallallei!
