Tampereen päivänä kävin Tallipihan markkinoilla ja sain pienimuotoisen Tilda-tartunnan. Taudinkuvaan kuului kangasvaraston tilkkujen läpikäyminen ja yhteensovittaminen, risujen kerääminen metsästä koiralenkeillä ja rautalangan kanssa väkertäminen ulkona näpit kohmeessa. Ja mitä tästä sitten seurasi?
No isommanpuoleinen risukranssihan siitä sitten tuli. Se varsinainen Tilda-osuus on noi sydämet, joiden kaltaisiin ihastuin Tallipihan tildahenkisiä tuotteita myyvällä kojulla. Sydänkranssejakin siellä olisi ollut myynnissä, mutta ne olivat vähän rimpuloita minun makuuni. Pieni ja hentoinen kranssi kun näyttäisi vähän onnettomalta meidän ovessa, jotenkin surullisesti väärään paikkaan joutuneelta. Lisäksi mä halusin oveeni symmetrisen pyöreän kranssin, ja itse kun tekee, niin saa passelia ja priimaa (näin se kissan häntä nousee).
Kranssin sisähalkaisija on nelisenkymmentä senttiä, ulkohalkaisija on suunnilleen 15-20 senttiä enemmän. Suuri koko selittyy ovi-ikkunalla: sen
piti mahtua hyvin kranssin sisään. Kyllä, käytän lastani jatkuvasti kuvausrekvisiittana. Sitä paitsi tuo pallopää on mittasuhteiltaan varsin sopiva ikkunaan ja kranssiin nähden: ei ole onneton rimpula tai liian epäsymmetrinen. :D
No tottakai tämäkin homma lähti mulla hanskasta, eli en osannut taaskaan lopettaa. Kun noita tilkkukankaita kerran on varastossa, niin sydämiä tuli tehtyä muutama (köh) lisää. Ja kun kankaat ja kone nyt tuli otettua esille, niin saatoin ehkä ihan vähän (ehh) taas intoutua tekemään uutta tilkkuprojektia. Ainakin tekeillä oleva juttu on tarpeellinen ja tärkeä, niin että intoutuminen on ihan oikeutettua ja vain hyväksi (seli seli; tää nyt vain on niin kivaa!)
Ahh, syksy! Olkoonkin se sadetta, loputtomasti haravoitavia lehtiä (joilta ummistan silmäni menestyksellisesti), kurjia koiranulkoilutusilmoja ja flunssaa, niin on siinä paljon hyvääkin: Aina on hyvä syy sytyttää takkaan tuli ja nauttia kynttilänvalosta. Kynttilöillä on tunnelmanluomisen lisäksi varsin tärkeä toiminnallinen tehtävä kotiportaillamme. Erään huoneen pitkäksi venähtäneen remontin ajan myös ulkovalot ovat pois toiminnasta, joten sisäänkäyntiä valaisevat kolme kynttilälyhtyä. Siinä sitä on varsinaista menneen ajan fiilistä, kun pimeän ja sateen keskellä yrittää suunnistaa rappuset ylös kompastumatta muutaman hätäisesti häilyvän tuikun valossa. Ahh, syksy ja sähkövalon puute!
