Tänä kesänä on empiirisen ja subjektiivisen tarkastelun perusteella tullut todistetuksi, että paras ase hellettä vastaan on ohut puuvillamekko. Sitä Oikeaa puhtaanvalkoista mekkoa ei vain löytynyt kaupoista, vaikka aloitin etsimisen jo keväällä. Nii-i, itte pitää kaikki tehdä, kerta. :)
Sopiva malli tuli yllättäen vastaan Seppälän aletangolla persikkaisessa eläinkuosissa: mekon muodot sopivat meikäläisen makuun, mitä nyt pituudessa oli vähän toivomisen varaa. Ostinkin sitten saman tien kaksi muutaman euron mekkoa: yhden purin kaavoiksi ja käytin ylijäävät osat toisen mekon muokkaamiseen itselleni sopivammaksi. Kaavoilla surautin sitten oman valkoisen versioni. Erona ostovaatteeseen on kapeampi ja pidempi helma ja röyhelö sekä enemmän 1950-luvun henkeä mukaileva rintamus olkaimineen.
Eikä ole ollut valittamista lämpötiloissa tämä mekko päällä. Kangas on ohutta ja pehmeää puuvillaa, jonka päätin suosiolla käsitellä ryppyiseksi. Toisin sanoen mekko kierretään märkänä pituussuunnassa patukaksi ja kuivataan pötkönä. Samalla lailla pakattuna se myös vie tosi vähän tilaa matkatavaroissa, ja lisäbonuksena on käytön huolettomuus: eipähän tarvitse käytellä silitysrautaa eikä peitellä istumisen aiheuttamia ryppyjä.
Värinsä puolesta valkoinen mekko sopii moniin asusteisiin ja vaatteisiin, mikä tekee siitä kiitettävän muuntautumiskykyisen: jos on kuuma niin kolttu palvelee sellaisenaan ilman lisiä. Illan viiletessä päälle voi viskata neuletakin ja jalkaan legginsit hyttysiä torjumaan. Sateen sattuessakaan ei tarvitse panikoida: kun on muistanut ommella osat kaksinkertaisesta kankaasta, niin ei tarvitse esitellä sulojaan miss märkämekko -kisassa. ;)
Piiitkästä aikaa ehdin istahtaa hetkeksi myös korupöydän ääreen. Verryttelyn tuloksena syntyi Lempi-sarjan rannekoru makeanvedenhelmillä kolmessa rivissä. Tästä tuli minun oma koruni, ensi-Lempeni, josta en henno luopua. <3 Kauan uinunut koruinnostus kuplii taas pinnan alla, ja toivottavasti ehdin pian toteuttamaan niitä ideoita, joita olen pitkin alkuvuotta hautonut mielessäni.
