Kultaa

Malli: Annis by Susanna IC, Knitty Spring+Summer 2010
Lanka: Malabrigo Yarn Sock, väri primavera
Puikot: 5,0 mm (7,0 mm silmukoiden luomisessa)
Ravelryssä

Ravelry-jonon lyhentäminen jatkuu; tällä kertaa puikoilta valmistui Annis-huivi, joka on roikkkunut listalla ohjeen julkaisusta lähtien. Malli oli aika koukuttava neuloa lyhennettyine kerroksineen, mutta voipi olla että tämä jää viimeiseksi tätä sorttia: en millään saa huivia aseteltua nätisti kaulan ympärille, ja hartiahuiveja en oikein osaa pitää. Ehkä pitää kokeilla, josko tekis Anniksen reilun paksuisella langalla, niin että siitä tulis melkein viltti johon voisi kietoutua oikein kunnolla. Hmm. Taitaa Annis mennää uudestaan Ravelry-jonoon... :)

Päivää vaille kolmekymppistä hymyilyttää. Mulla on nimittäin maailman paras mies sekä huikeimmat ystävät ja perhe. Synttäreitä vietettiin eilen pari päivää etuajassa, ja edellämainitut rakkaat olivat järkänneet ihan mielettömän setin. Esimerkkinä mainittakoon, että päivä alkoi kipakassa pakkasessa monipuolisella ja paikallistuntemusta vaativalla Amazing Race -kisalla. Tosin mua ja pariani ei pakkanen haitannut, me kun kilpailuhenkisinä likkoina juostiin henki kurkussa rastilta toiselle. Se kyllä kannatti, koska (bussimatkojen lisäksi) 5 km untuvatakissa ja toppahousuissa pitkin poikin Tampereen keskustaa tekivät meidän tiimistä paitsi hikisen ja saunakypsän myös voittajan! :D Ystävät todellakin ovat suurin rikkaus elämässä, ja tässä suhteessa mä olen kyllä kroisos ja onnentyttö. :)

Koti on jo puettu jouluasuun, tänä vuonna kultaa hohtelemaan. Meillä on muodostunut perinteeksi, että kuusi tuodaan sisään mun syntymäpäivääni eli 20.12. mennessä, ja siinähän se jo hohtelee ja luo tunnelmaa. Kello tikittää verkkaisesti kohti huomista synttäripäivää ja joulua. Joulun ajaksi mä unohdan kellon ja kalenterin ja nautin koko sydämestäni vuoden ihanimmasta ajasta, joulun lapsi kun olen.

Hertta on jo heittänyt arkihuolensa ja nauttii joulutunnelmasta lampaantaljalla. Ei hassumpi tapa viettää aikaansa kinkkua odotellessa. :)

Ritari Bäääää

Kolme hyvää syytä neuloa nämä sukat juuri nyt:

1) Paksuhkoa sukkalankaa on varastossa vähän liikaakin,
2) ohje on roikkunut toteutusjonossa jo vuosia, ja
3) mun jalkoja paleltaa!

Malli: Chevalier Socks by Mari Muinonen
Lanka: Jämsän Huopatehtaan Retu, 120 g.
Puikot: 3,5 mm (ekat 10 krs.) & 4,0 mm
Koko: 41, eli kokonaisuudessaan kolme B-kaavion toistoa.
Ravelryssä

Mulla on selkeästi jotain luetunymmärtämisongelmia, koska tein sarjan helppoja virheitä näiden sukkien kanssa. Esimerkiksi loin väärän määrän silmukoita, minkä huomasin heti 15. kerroksella (jee). Lisäksi unohdin toisesta sukasta kantapään päällä olevat palmikot, jotka sitten tein jälkeenpäin täsmäpurkamisella ja virkkuukoukulla (ei kivaa).

Jalkaterässä posottelin menemään kaaviota pahemmin vilkuilematta. Olis ehkä pitänyt, koska huomasin vasta toisen sukan ollessa melkein valmis, että mähän olen sitten tehnyt palmikonkierrot miten missäkin. Mun ritarini eivät siis ole ihan parasta kuntoisuusluokkaa, mutta kyllä ne palvelukseen pääsevät kumminkin.

Nyt ei enää palele jalat, nämä sukat pitävät huolen siitä. Kiitos, erittäin ritarillista. Vetoa torjuu myös uusi lämmin lampaantalja. Juu, kyllä se on hankittu Tampereen Ikean pahamaineisesta lampaantaljamellakasta. :D Tosin mä en tarvinnut miekkaa tai haarniskaa saadakseni taljani, vaan selvisin hommasta hymyllä ja hyvällä käytöksellä, enkä edes joutunut jonottamaan yhtään. Voitto! :)

Herttakin on ymmärtänyt taljan tarjoaman pehmeyden ja lämmön, vaikka aluksi outoa lampaanhajuista mahdollista vihollista piti tietysti vähän pelätä ja nuuskuttaa kaula pitkällä.

En tiedä, mikä iltarukous koiralla on tuossa meneillään, vai telepatiseeraako se lahjalistaansa Joulupukille:

"Rakas Joulupukki.

Tilaisin lohta, keitettyä kanaa ja maksalaatikkoa. Kaikkia PALJON. Ei tarvitse laittaa pakettiin, syön ne heti.
Lisäksi iso possunkorva, jos en kerran saa omaa kinkkua. Ja vielä oikein monta leikkikaveria meille käymään jouluna.

Terveisin Hertta,
joka on ollut hurrrjan kiltti (tai ainakin melkein)."

Weeruska

Kolme päivää vapaata, ulkona upea talvi, sisällä kynttilät ja kauan odotetut viikonloppuvieraat. Ja kohta pääsee 1,5 kuukauden tauon jälkeen saunaankin, kun ongelmallinen kiuasremontti on vihdoin saatu valmiiksi. Tässä alkaa täydellinen viikonloppu olla hyvin lähellä. :)

Malli: Weeruska by Jatta Saukko (ravlink)
Koko: XL, huovutuksen jälkeen L
Muokkaukset: Kuvioneule aloitettu puoli kukkaa aiemmin kuin alkuperäisessä ohjeessa, ja pääntietä madallettu saman verran. Valmis mekko on huovutettu pesukoneessa.
Lanka: Jämsän Huopatehtaan Retu, 620 g.
Puikot: 3,5 mm & 4,0 mm
Ravelryssä

Jatta tuli kylään sopivasti tarkistamaan, miltä mun sovellukseni Weeruskasta näyttää. :) Ei meinaan mennyt ihan suoraviivaisesti tämän mekkosen tekeminen, kiitos mun typerien valintojeni. Vastoin parempaa tietoani päätin tehdä Weeruskan XL-kokoisena, vaikka ohjeessa korostettiin, että mitoitus on reilu ja helma hyvin pallomainen. Sen kerran kun mä olen realistinen oman kokoni suhteen ja aloitan tekemään riittävän isoa kokoa, niin tietenkin se just sillä kertaa on virhe: helman neulottuani totesin, että mekkoon mahtuis puolisentoista Vilmaa. Tai että jos pukeudun tähän jouluna, niin voin huoletta vetää napaan puolet pöydän antimista eikä sittenkään kiristä mistään. Aasi.

Jatkoin kuitenkin valitsemallani tiellä ja päätin yrittää ratkaista ongelman vasta kokeiltuani valmista mekkoa. No, olihan se tietenkin edelleen iso, joten ei muuta kuin mekko pesukoneeseen ja jännittämään. Iik. Eka rundi ei vielä pienentänyt mekkoa tarpeeksi, joten myllytin mekon vielä toiseen kertaa 40 asteen täyspitkällä pesuohjelmalla ja maksimilinkouksella. Helpotus oli suuri, kun ongin rummusta pehmoisen napakan neuleen enkä epämääräistä kasaa pannulappumateriaalia. Tulihan siitä sittenkin pitovaate!

Huovutuksessa mekko lyheni tunikaksi, ja onhan se vielä aika väljä vyötäröltä, eikä rintamuksen kohdalta istuvuus ole ihan paras. Korjasin tilannetta hieman ompelemalla kaksi riviä ohutta kuminauhalankaa kirjoneuleosuuden alareunaan nurjalle. Eiköhän tuo rypytyskin tuosta asetu käytön myötä vähän sileämmäksi, ja muutenkin tuo huovutettu neulepinta varmaan tekeytyy lopulliseen kuosiinsa ajan kanssa. Ainakaan tänä talvena ei tarvitse palella, kun voi pukeutua villahuopaan! :P

Jatalle kiitos todella hyvästä ohjeesta ja kuvaajana toimimisesta! <3>