Hermiitti-raukkaa ei ohuen turkkinsa kansa ole luotu Suomen ilmastoon, ei edes näin lauhaan talveen, ja kun me vielä pidetään sisälämpötila melko matalana niin kylmähän siinä välillä tulee noin pienelle eläimelle. Koska me ihmiset tykätään että huonelämpötila on hyvä just näin niin Hertan piti saada henkilökohtainen lämpötilannostaja. Siis villapaita.
Malli
/pattern:
102-43 by Drops design.
Lanka/
yarn: Novita Wool (merino) 100 g.
Puikot/
Needles: 2,5 mm & 3,5 mm.
Käytin paitaan kaksi viimeistä kauan hautomaani tummanruskeaa merino-Wool-kerääni ja myös reilusti aikaa: vaikka paita on koiraa myöten eli erikoispieni, niin eri rytmissä menevät palmikonkierrot vaati tarkkaavaisuutta ja langan riittävyyden arviointi veti hermon piukalle. Lopputulos on just sopiva, nätti ja lämminkin, vaikka kaulus onkin ohjeesta poiketen matala (kun ei ollu sitä lankaa). Luulis Hertan olevan iloinen ja tyytyväinen kun on nätti ja sopiva vaate kylmyyttä vastaan. Niinpä. Mutta neidillä tuntuu olevan helkkarin korkea vaatimustaso: paita päällä näytetään supersurkealta ja tuijotetaan paidanpukijaa syyttävästi. Tai käännetään mielenosoituksellisesti selkä ja näytetään peräpeiliä.
No, en ole epätoivoinen, koska samaa veristä loukkaantumista on näytelty myös kaikkien aiempien vaatteiden kanssa. Ensin ollaan marttyyriä eikä liikuta mihinkään kun vaate on päällä, mutta pikkuhiljaa sinnikkään ehdollistamisen jälkeen nekin on alkaneet tuntua kivoilta. Eiköhän tän paidan suhteen käy samoin. Nytkin Hertta nimittäin nukkuu varsin tyytyväisenä paita päällään sohvalla, kun ensin oli luonut muhun tovin ajan painostavan syyllistäviä katseita. Varsinainen drama queen.
Iloista mieltä, kynttilänvaloa ja suloista joulunaikaa kaikille!