Valssiin mut vaivuta, uumaani taivuta, hiuksiain lennätä...

Juhlan kunniaksi tämä postaus sisältää paljon kuvia ja pajatusta, koettakaa kestää! :) Rakkahin ystäväni meni lauantaina naimisiin ja sain osakseni kaason kunniatehtävän. Tyylikkäissä häissä kaasonpuvun piti tietty olla vimpan päälle ja juhlan arvoinen, joten jälleen kerran ryhdyin räätälinhommiin istuvan puvun toivossa.

Ja kyllä kannatti! Lopputulokseen oon aivan äärettömän tyytyväinen: tää on ehdottomasti paras iltapukuni ikinä! Istuvuus on lakanakankaasta tehdyn yläosan koeversion ansiosta huippuluokkaa, ja puvun kangas on aivan jumalaista eläväpintaista viskoosisekoitetta. Se taittaa valoa jännästi hohtaen kylmästä platinasta lämpimään kultaan. Päivänvalossa puku läikehtii hillitysti, mutta salamavalo paljastaa juhlavamman hohteen:

Luonnossa puku ei ole ihan noin kiiltävä, vaan loiste tulee esiin lähinnä kankaan poimuissa ja liikkuessa. Koska kangas itsessään on kyllin juhlavaa tein puvusta muuten yksinkertaisen (alkuperäiset kaavat Moda 2/2005, muokattu reilusti). Ainoa koristus on lantiolle ommeltu huivikankaasta tehty epäsymmetrinen organzavyö. Vyön taitekohtaan kiinnitin ruusukkeen ja helminapin sekä muutamia helmaa kohti laskeutuvia leveitä nauhoja.

Alkuperäinen idea vyöhön ja koristeeseen tuli Nejan puvusta, ja omaan versiooni oon älyttömän tyytyväinen.

Tota kampausta mä sen sijaan inhoan. Mä en tiedä mikä kommunikaatiokatkos mun ja kampaajan välillä oli, mutta toi ei kyllä vastaa mun toivomusta kampauksesta, jossa hiukset on suurimmaks osaks ilmavasti auki ja vain osittain kiinni, ei siis mitään takaraivolle koottua perusjuhlakampausta eikä päänmyötäistä tätinutturaa kiitos. Siltäkö tää nyt näyttää?!

Siinä vaiheessa kun pinnit oli päässä ja kampaajan oli aika ottaa morsian käsittelyyn oli turha enää reklamoida ja latistaa tunnelmaa, joten nielin mielipiteeni, vedin hymyn naamalle ja keskityin olennaiseen eli häihin. Etuhiukset oli ihan ok, mutta koko illan teki mieli repiä pinnit irti tosta takaraivon kananpersepehkosta ja avata hiukset laskeutumaan ryöppynä harteille. Onneks kaasontehtävät piti mut niin kiireisinä etten ehtinyt moiseen uhkayritykseen. Vaikka lakalla pöyhitty pörrökin ois ehkä ollut parempi kuin toi tätimäinen töyhtökasa...

Myönteistä oli kuitenkin se, että mun kampaus oli ainoa asia joka häissä jäi hieman harmittamaan, ja sekin oli ihan vain mun henkilökohtainen salainen päänsärky. Hääjuhla oli morsiusparin näköinen, vieraat viihtyivät ja kaikki meni taukoamattomasta sateestakin huolimatta aivan nappiin.

Mä haluan pukeutua juhliin viimeistä yksityiskohtaa myöten, kun kerran tilaisuus on. Siksipä tein tätäkin asua varten vaijerikaulakorun pukukankaan värisistä helmistä. Ja pitihän mun myös ehdottomasti saada huivin ja vyön suklaanruskeaan sopivat juhlakengät. Kaupat kuitenkin myi eioota ruskeiden kohdalla, joten kaappasin mukaan valkoiset alekengät ja silkkiväriä. Viime kerrasta oppineena ostin lämpökiinnitteistä silkkimaalia, joten mehumaijaa ei tarvittu.

Voitte arvata että mä hihkuin ja tanssin ilosta kun kengistä tuli aivan tismalleen huivin väriset! Ja silkkimaalin kanssa hintaa popoille tuli kokonaista 25 euroa. Pitänee ostaa valkoisia satiinikenkiä varastoon alesta, niin voin jatkossakin esiintyä sävysävyyn olevissa asusteissa. ;) Voi kun tulis pian sellaiset juhlat jossa vois käyttää tätä asukokonaisuutta uudestaan (ja vähän paremmalla kampauksella, kiitos)!

I got the honour to be a bridesmaid at my best friend's wedding last weekend. I sewed the dress and scarf myself, made also the pearl and wire necklace as well as dyed the satin shoes to fit the accessories. Man was I satisifed with the outcome! Ofcourse something had to go wrong to balance my success and that something was my hairdo. I requested for and airy and modern look with most of my hair left open, absolutely no buns or traditional granny-look. I guess the hairdresser had a different opinion, because this is what I got instead. Ugh!

Oh well, my hairdo was the only thing that wasn't quite satisfactory at the wedding, everything else was perfect and that's the main thing really. Now I'm just waiting for another big party so that I could wear this outfit again soon, and maybe have a better hair-day that time... :)

Villa - sitä koira ostaisi

Muistatteko tämän?

Remember this?

Ja tämän?

And this?

Niin, Herttahan on alusta asti ollut suuri langanystävä. Ekoina viikkoina Hertan kotiuduttua neulominen oli mahdotonta pennun ollessa hereillä, koska se halusi osallistua toimintaan vähän liian aktiivisesti. Hertta osoittautui myös ensiluokkaiseksi langanvainuajaksi ja esiinkaivajaksi, ja useampi kuin yksi kerä koki karmean kohtalon sen leikeissä. Mä puolestani opin laittamaan langat parempiin säilytyspaikkoihin Hertan ulottumattomiin.

Nyt mä oon kuitenkin jo pitkään saanut neuloa rauhassa Hertan loikoillessa näennäisen välinpitämättömänä sylissäni. Tämän säyseän käytöksen sumuttamana olenkin asteittain löyhentänyt lankojeni suojelua. Nyt mä alan uumoilla että juuri se olikin Hertan pitkän tähtäimen suunnitelma...

Viime viikolla Tapion kaupasta ostetut lankakerät jäi välisäilytykseen muovipussiin olohuoneeseen (kun en löytänyt niille tilaa kaapeista, oivoi! :P) Tällä kertaa Hertta kuitenkin katsoi hetken koittaneen, joten kotiin tullessa mua kohtasi tämä näky:

Huomatkaa tyytyväinen hymy ja silmien ylpeä loiste. No, ainakin Hertta on laatu- ja materiaalitietoinen: noi kaksi vihreää kerää se oli vain kiskonut esiin kassista mutta jättänyt rauhaan huomattuaan että ne on akryyliä. Sitäkin suuremmalla tarmolla se olikin sitten retuuttanut Maija-raukkaa. Se kun on täyttä villaa...

I thought we were already pass the stage of Hertta secretly digging into my yarn stash and destroying the loot. Nope, sadly I was wrong. This was the sight waiting for me when I came home. Notice the smile on her face saying "Look what I did! Isn't it great?!"

Well, at least she knows what she wants: the untouched green skeins are polyacrylic, and the demolished yellow one is 100 percent wool. Nice to have a dog with such a selective taste. :)

Ylävartalonpeittimiä

Lupasin esitellä ekan kesälomapäiväni tuotoksia, joten tässä, olkaapa hyvät!

Ensimmäisenä vuorossa on paidallinen retrokuosista satiinia, josta tulee vähän mieleen Marimekon Kaivo-kuosi. Leikkuuvaiheessa huolellisesti tehty kuvioiden kohdistus sivuissa meni vähän vituralleen, kun jouduin ottamaan saumoista sisään istuvuuden parantamiseksi. Tykkään hurjasti. Lupasin jo näyttää paidalle paljon Tampereen yöelämää. ;)

Seuraava tuotos onkin dundeellisempaa tyyliä. Tätä kangasta oli tarjolla valitettavan vähän, minkä vuoksi jouduin unohtamaan kaavailemani hihat. Höh, koska hihattomat paidat jää mulla yleensä vähälle käytölle. Tän alle ehkä sopis joku 3/4-hihainen paita, jos se vaikka pelastais tän hautautumiselta vaatekaapin perukoille. Kirjailua on myös paidan helmassa, mutta niihin kuviin iski sensuuri (itselaukaisijalla kuvaaminen sisällä sadepäivänä ei ole helppoa, huoh).

Kankaan kirjailut on kauniit, ja satiininauhahan sopii mun mielestä vaikka saapassukkiin niin että lykkäsin sitä tietysti tähänkin. Ja tietty piti rusettikin laittaa selkään, kun kerran romanttiseks yllyin.

Kolmas ja suurin rakkaus on lumivalkeaa ohutta puuvillaa, ja kapeaa satiininauhaa pitsiin pujotettuna, oih! Irvistys ei ehkä sovi paidan romanttiseen tyyliin, mutta haitanneeko tuo. :P

Kangas löytyi Euronkankaan verho-osaston jämäpaloista kahdella eurolla, pitsinippu maksoi 40 senttiä ja satiininauha 1,50 e. Alle neljällä eurolla hellepaita siis (ja joo, mä en laske työlle ja välillisille kustannuksille hintaa).

Tää paita kuvattiin mun ja Jatan maakuntamatkalla Ikaalisten kauniissa maisemissa. Varsinainen neiti kesäheinä. :)

A sewed these three sihrts on the first day of my summer vacation. I'm really pleased with them all, but I like the last one best.

Näin se kesäloma toimii

Oi riemua, nyt se vihdoinkin alkoi! Koko kesä on menny käsitöiden suhteen vähän ohi. Mitään kunnollista valmista ei oo syntynyt, ja bloggaaminenkin on sitä myöten jäänyt vähiin. Heti eka lomapäivä käänsi onneks tuulen suunnan: istuin ompelukoneen ääressä loman riemua rallatellen ja tulosta syntyi. Sen lisäks että korjasin vihdosta viimein pari ostovaatetta pitokuntoon sain aikaiseksi kolme (3!) uutta paitaa. Ja ne on kaikki ihania! Uskokaa. Todisteeksi tarjoan lähipäivinä kuvia. Tehokkuutta riitti ompelulta myös neulomiseen, ja se kirkuvankeltainen myttykin valmistui.

Malli: Luna Moth Shawl by Shui Kuen Kozinski.
Lanka: Keinokuituista mysteerilankaa kaksinkertaisena, 85 gr. Itsepäistä se ainakin on, koska vetäytyi heti hieman kasaan pingotuksesta päästyään. Ei voi mitään, ja kaulahuivikäytössä se tuskin haittaakaan.
Puikot: 4,0 mm pitsi-Addit.
Koko: 82 cm x 165 cm.

Ja Flickristä löytyy lisää huivikuvia...

Keltainen, nimenomaan tää lämmin maissin- tai leijonankeltainen, on asettautunut tykysti mun mieleen ja vaatekaappiin. Nahkainen kapea panta löytyi H&M:n alesta, nappikorvikset Ruoveden kirpparilta ja keltaiset tossut Mekasta. Muutama metri keltaista puuvillapitsiä odottelee vielä ompelulaatikossa paitoja, jotka vois tuunata näihin sopiviksi. Puikoilla on myös tulossa lisää samaa väriä: Cookie A:n Lissajous-polvisukat Twist Collectivessa kolahti lujaa ja napsuttelin ohjeen samantien ostoskoriin ja työn alle.

Maissinkeltainen on siitäkin hyvä sävy, että se passaa myös Hertan värimaailmaan. :P Eikä tää keltainen vallankumous muuten sitten ole mikään syksynmerkki, kuuletteko!? Mulla on nyt kesäloma, joten sovitaan että koko elokuu on pelkkää hellettä ja syksyyn on vielä paaaljon aikaa, eikös juu? :)

I started my long-waited summer vacation with a sewing spree: I sewed three (3!) shirts in one day, and I LOVE them all. And for a reason, believe me. I'm sure You'll agree with me as soon as I get some pics taken and posted. ;) I also finished my Luna Moth Shawl, which was the screaming yellow project in the earlier post. Love it too, and as you can see my acessories agree with the choice of colour. And by accessories I don't mean our puppy dog Hertta, although the warm yellow matches also her brownish coat perfectly... :)