Ehdot neulematematiikasta

(Huolellinen suunnittelu + inspiroivat langat + selkeä mielikuva mallista) + 4 x mallitilkku + yksityiskohtaisen neulekaavion näprääminen Excelillä = helppoa neulomista ja täydellinen lopputulos? Väärin, tästä kokeesta tais tulla hylsy niin että paukahti.

Mä vihaan mallitilkkuja. Ne huijaa mua. Tässäkin tapauksessa 10 cm mallitilkussa ei ole yhtä kuin 10 cm varsinaisessa neuleessa. Silmukkamäärät on ok, mutta kerrosten määrä heittää yhtäkkiä niin, että mikä pitäis olla 10 cm onkin yhtäkkiä 6 cm. Pieni toivonkipinä elää siinä, että kastelu ja pingotus (eli raaka venytys) tekis ihmeitä (puuvillalangalle, joopa joo...) Mallitilkkukin on nimittäin mitattu kasteltuna ja pingotettuna. Mutta uskallanko mä muka tehä koko sliparin valmiiks ja todeta, että ei, ei se auttanu ja että pilalla on? Tarkoitus kun olis käyttää steekingiä, joten peli on sit kerrasta poikki eikä paluuta ole purkamisen muodossa, jos lopputulos on susi.

Paska. En pura. Mun pitää äkkiä lyhentyä kolmasosan verran, että sliparista tulee sopiva. Se tuntuu tällä hetkellä huomattavasti yksinkertaisemmalta kuin tähänastisen työn purkaminen, kaavioiden uudelleen suunnitteleminen ja/tai uus yritys perustuen taas johonkin kieroon ja epärehelliseen mallitilkkuun. Minen ala. Mä taidan mennä heitteleen tekelettä seinään. Jos se vaikka pitenis kovassa käsittelyssä.

Hyrna Herborgar

Malli: Hyrna Herborgar, Sigridur Halldórsdóttir: Three-cornered and Long Shawls
Lanka: Nimetön ohut villasekoitelanka, ostettu vyötteettömällä vyyhdillä Menita Outletista.
Puikot: 3,5 mm
Virkkuukoukku silmukoiden päättelyssä: 2,5 mm
Koko: 115 cm x 65 cm (tai jotain sinne päin, ota nyt ton muotosesta huivista järkeviä mittoja...)

Nyt tais tulla uus suosikkihuivi hattuhyllyn valtiaaksi; tää on kiva! Huivin muoto on silleen loistava, että se kietoutuu kauniisti rinnuksille, toisin kuin monet kolmiohuivit. Sen saa myös hyvin aseteltua ja kiinnitettyä vähän vinoon toiselle olalle. Koko on just sopiva, menis hyvin vaikka jonkun juhlamekon kanssa, ja sopiihan tää mainiosti hääpuvunkin kanssa, niin kuin Emilialla.

Ohje oli loppujen lopuks helppo, mutta koko ajan piti olla silmä tarkkana, että pysy kaaviossa oikealla kerroksella. Ainakaan tää eka ei ollut mulle mikään aivoton tv-neule, mut ehkä seuraava menee jo vähän kevyemmin. Tarkoitus ois nimittäin tehdä samanlainen punaisesta Sivillasta. Ehkä mä kuitenkin teen jotain muuta tässä välissä, ei huvita tehdä samaa työtä heti putkeen.

Tässä vielä pakollinen pingotuskuva, jossa huivin muoto näkyy selvemmin. Oli muuten jotensakin haastava pingoitettavaa tää Hyrna, kun ei voinu mitään suoria linjoja apulangoilla oikein vedellä. Huivin reunus päätellään virkkaamalla ketjusilmukkaketjuja, joten niihin oli kyllä helppo sijoittaa nuppineulat, mutta muuten tota muotoa sai kyllä hakea ja nuppineuloja tökkiä useempaankin kertaan. Mä kun tykkään pingottaa huivit äärimmilleen niin että ne soi, ja tää yksilö tuntu venyvän joka suuntaan.

Ihana päivä, ihana päivä, ihana päivä...

Töissä oli jostain syystä tänään erityisen puuduttavaa, mutta heti kun pääsi ulos auringonpaisteeseen alkoi päässä soida Seren suomenkielinen versio letkeästä Lovely Daysta. Ja kun pääsin kotiin, piti alkaa rallattaa ääneen, koska mulle oli saapunut paketti Wetterhoffilta. Kuoressa luki: "Sisältö: LANKAA" :) Hipihipihii, torstaina tilasin ja tänään tuli, Fredrikan poppoon toiminta oli huomattavasti nopeampaa kuin mitä mä odotin, siistii! :P

Hämeenlinnasta tuli mustaa ja syvänpunaista Sivillaa huiveiksi, kaksi vyyhteä kumpaakin väriä. Ja tietysti se kahden euron värikartta, niin ettei tarvii jatkossa vaivata avuliaita kanssabloggaajia tulemalla melkein kotiovelle ahdistelemaan ja kinuaan lankanäytteitä lainaksi (kiitos vielä Laura!) Vyyhtien alla olevasta pilkkukankaasta tulee mulle kesähamonen, jahka ehdin kaivaa saumurin ja ompelukoneen esiin. Ihana päivä alkaa pikkuhiljaa vaihtua jo toiseen rallatukseen; KesäKesäKesä... :D

Polvisukkaprojekti sai painua jäähylle, kun en saanut riittävän nopeasti kehiteltyä mieleistäni mallineuletta. Into siis tosiaan otti ja lähti lomalle. Sukkien sijaan puikoille pääsikin pitsihuivi, joka pingpongaa nyt petarin alla odotellen kahta ihmisprässiä päällensä. The kuvat ja speksit luvassa huomenna. Nyt sohvalle jätskin kanssa suunnittelemaan seuraavaa projektia. Taas jatkuu ihana päivä, ihana päivä, ihana päivä, ihana päivä... ;D

Tapailuja

Mä olen netvörkannu muiden neulojien kanssa niin ahkerasti, että neulominen meinaa jäädä jalkoihin. :) Eilen pyörähdin uteliaisuuttani ekaa kertaa Hervannan neuletapaamisessa ja tänään neuloskelin tutusti Stockalla.

Stockalla pöytärivistön pari kertaa kuussa valtaava neulojaporukka ei nykyään kovin paljon huomiota herätä, kun taas hervantalaiset ei tuijotuksen määrästä päätellen ilmeisesti oo kovin tottuneet julkineulojiin. Robert's Coffeessa puikkoja heilutellessa sai kyllä melkoisesti huomiota, jopa kauppakeskuksen kaikki kolme vartijaa seisoskeli melkoisen tovin lähituntumassa meidän puuhia tarkkaillen. Oli varmaan niin uhkaavan näköistä puuhaa että tapahtumia piti pitää tiukasti silmällä. :P

Meikäläisen aika meni molemmissa miiteissä lähinnä mallitilkkuja neuloessa. Tarkoitus olis tehdä kesäiset pitsipolvisukat, mutta en haluis tehdä enää kolmansia Söderoita. Ei siis auta kuin säätää uutta pitsineuletta ja kehitellä siihen sopivia pohjelevennyksiä. Ihan niinku netti ei ois pullollaan upeita valmiita sukkaohjeita. Mut toisaalta, pitäähän hommassa vähän haastetta olla, ja sittenpähän saan ainakin mieleiset uniikkisukat. Jos siis pääsen sukkien alkuun ennen kuin Sen Oikean pitsineuleen kehittäminen mallitilkkujen avulla tappaa innon. Pitää pitää kiirettä siis, mä nimittäin pelkään, että Into alkaa jo piakkoin pakkaileen laukkujaan ja valmistautuun lähtöön...

Ja sukat on sillä makkaralla ja lentää se päivänkakkaralla...

Malli: Queen of cups
Lanka: Anttilan Viola, 80 g.
Puikot: 2 mm bambupuikot (ja ne on vieläkin ehjät, hurraa!)
Muut speksit: kantalappu pienemmän koon mukaan (2"), kantapään jälkeen 2 mallikertaa ennen kärkikavennuksia (~41), kapeaa silkkinauhaa löysää resoria avittamaan.

Ihan kivat, mut ei mitenkään erityisen ihanat. Puuvillalangasta johtuen sukat lörähtää melko helposti makkaralle, joten oli pakko laittaa silkkinauhat pitämän varsia edes jotenkin ylhäällä. Tuntuu kuin oisin taantunu 20 vuotta ja rimpsumekko päällä, hiukset leteillä ja pitsisukat nilkkoihin syrttääntyneenä menossa ekan luokan kevätjuhlaan. Ei puutu kuin kiiltonahkakengät. :)

Vaaleanpunainen on edelleen hyvä väri, mutta blogissa se rupes jo aiheuttaan pahoinvointia. Raikas vihreä tuntuu nyt paljon paremmalta. Bloggerin kanssa mulla on hieman kinaa säädöistä; se ei suostunut aluks leikkiin nätisti ja samoilla säännöillä kuin viimeksi, mutta mä voitin tiukan väsytystaistelun ja sain asetukset kohdilleen. Eli nyt on uus ilme ja tekaisin uuden vihreäsävyisen napinkin pinkin seuraks. Molemmat on vapaasti käytettävissä, ihan oman huvituksen mukaan.

Ihana Amsterdam!

Neljä päivää on ihan liian lyhyt aika tässä kaupungissa! Vapaa-aikaa oli töiden ohella erittäin rajallisesti, ja vaikka mä laukkasin pitkin kanaalikaupunkia pää kolmantena jalkana, en siltikään ehtinyt nähdä ja tehdä tarpeeks. Amsterdam pääsi ehdottomasti mun kaupunkilomalistan kärkeen, sinne pitää päästä omalla ajalla käymään.

Shoppailulistan kärjessä oli Rowan-lankoja myyvä De Afstap, joka löytyi lähes sattumalta pienen sivukujan varrelta. Tää lankakauppa on muuten hieman idyllisemmässä ympäristössä kuin kotoinen Aili Jokinen... :)

Langat oli oikeestaan kaikki Rowania, ja jokaisen lankalaadun kohdalla oli käsintekstattu lappu, jossa ilmoitettiin paitsi langan nimi ja hinta niin myös neuletiheys ja puikkosuositus. Tää käytäntö sais kyllä mun puolesta yleistyä täkäläisissäkin lankaputiikeissa. Hieman kätevää, kun näkee yhdellä silmäyksellä onko lanka sopivan paksuista suunnitteilla olevaan projektiin vai ei.

Pyörin ja hyörin liikkeessä puolisen tuntia hipelöiden lankoja ja selaten kirjoja. Kirjoissa ei ollut yhtään ostamisen arvoista, kun suurin osa hollannin kielellä olevista mielenkiintoisista kirjoista ja lehtisistä osoittautui lähemmin tarkasteltuina käännöksiksi tutuista englanninkielisistä. Lankoja oli kyllä paljon, mutta kun ei löytynyt pariin suunnitelmissa olevaan projektiin just sitä oikeeta, niin en nähnyt järkeväks ostaa pakolla muutamaa kerää jotain vaan.

En siis ostanut taaskaan lankaa tai muuta käsityöaiheista tältäkään reissulta. Mussa taitaa olla jotain vakavasti vialla, kun palaan tyhjin käsin sekä Tukholmasta että Amsterdamista. Kai mulla on joku tiedostamaton langanostolakko, tai sit mä alitajuisesti säästelen kaikki paukut Tallinnan lankakauppoihin. Sinne oon menossa vasta kesäkuussa, joten kaipa siihen asti pitää pärjätä vanhoilla varastoilla.

Tulppaaneja oli kyllä joka puolella Amsterdamia. Siellä kevät oli jo huomattavasti pidemmällä: köynnöskasvit kukki talojen seinillä ja lämpötila oli parinkymmenen asteen tuntumassa. Voi kun täälläkin pian lämpenis niin pääsis taas kesäneuleiden makuun!

Vielä silmä liikkuu

Silmä on vähän tummunut vapunvietossa, ihan ei ollut aamulla kirkasotsainen ja seesteinen olo. Koko päivä ei kuitenkaan oo mennyt hunningolle, vaan Turmiolan Tiina on ryhdistäytynyt ja ottanut puikot kiltisti kätösiinsä. Kantalappuvaiheessa olevat Queen of cups -sukat on vitivalkoiset, etenkin kun vertaa niitä mun kahdeksan vappua kokeneeseen teekkarilakkiini. Se kun on vuosien varrella keikkunut vähän niin sun näin sekä päässä, haalareiden olalla että kuka muistaa missä. Lakki on kastettu paitsi Tammerkoskessa myös lukemattomien drinksujen toimesta riemullisen läikikkääksi. No, pitäähän silläkin sota-arpensa olla. ;)

Kun kerran vihreäsilmäisiä bloggaajia haastettiin kuvameemiin, niin täsois:

Mulla on vihreät silmät, joissa pupillin ympärillä ruskeita pilkkuja. En onnistunut ottamaan yhtäkään kuvaa, jossa pilkut erottuis yhtä selvästi kuin luonnossa. On muuten hieman hankalaa räpsiä kuvia omasta silmästään, varsinkin näin vappupäivänä. :)

Nää silmät suuntaa nyt katseensa kohti Hollantia ja Amsterdamia, minne lentokone mut huomisaamuna vie. Simmut pitäis saada auki jo neljän jälkeen (uhhuh), joten pitänee yrittää mennä aikaisin nunnumaan, että jaksaa shoppailla tehokkaasti huomenna iltapäivällä. Loppuaika nimittäin menee tiukasti työn parissa, mutta toivottavasti mä palaan lauantaina Suomeen laukku täynnä lankalöytöjä. Kerrankin.